Missä valot?

 Ajelin tänään melkoisen sakeassa lumipyryssä töihin. Ihmetystä herätti se, että moottoritiellä yhdeksästä autosta kymmenestä takavalot eivät palaneet. En jaksa uskoa Suomen autokannan olevan NIIN heikolla tolalla ettei valot muka toimisi. Lisäksi vain muutamassa autossa paloi takasumuvalo, vaikka näkyvyys oli vain kymmeniä metrejä. Enemmän tuntuu olevan ongelma joko asenteessa tai sitten omaa autoa ei osata käyttää kunnolla. Ne valot kun pitää yleensä laittaa päälle, jotta ne toimivat. Kannattaa plärätä sitä auton manuaalia ja selvittää mistä valot saa päälle.

Tämä takavalottomuus aiheuttaa melkoisia vaaratilanteita, esimerkiksi kun tullaan liittymästä ja liitytään liikennevirtaan. Liittymästä tuleva ei yksinkertaisesti voi nähdä moottoritiellä kulkevaa autoa pyryn seasta. Juuri oli Kuopiossa iso ketjukolari. Liekkö siellä ollut valottomuus yhtenä syynä törmäyksiin liian suuren tilannenopeuden ja liian pienen turvavälin kanssa. Huonolla kelillä ei yksinkertaisesti voi ajaa normaalia rajoitustenmukaista nopeutta, vaikka miten olisi olevinaan kiire. Aamulla herätessään kannattaa vilkaista ulos ikkunasta. Sieltä se päivän sää selviää parhaiten.  Ajamiseen ja auton puhtaaksi rapsuttamiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa aina lähtiessä.

Tästä päästäänkin sitten toiseen asiaan. Auton putsaaminen lumesta ennen lähtöä on pieni teko, jolla lisää liikenneturvallisuutta sekä omalta että muiden osalta. Hanskan kokoisesta aukosta ulos tiiraminen ei ole paras mahdollinen toimintatapa. Ja auton katolta sekä takalasista olisi viisasta ottaa lumet, etteivät ne lennä sitten takana ajavan silmille. Aivan uskomatonta laiskuutta ja välinpitämättömyyttä autoilijoilta. Igluautoja ei kaivata liikenteeseen.

Mieluummin myöhässä perille kuin ei ollenkaan.

Katse jo tulevaan talveen

 Vaikka juuri olemme elämässä tämän talven loppua lämmityskauden osalta kannattaa jo tässä vaiheessa uhrata ajatuksia tulevaan talveen. Voi olla, että Ukrainan kriisin seurauksena tai pitkittyessä olemme energian saatavuuden ja hinnan suhteen aivan uudessa tilanteessa. Hinnat voivat nousta rajusti ja sähkön jakelua voidaan joutua rajoittamaan jos oikein huonosti käy.

Itse ainakin aion hankkia heti keväällä runsaasti polttopuita ensi talven varalle. Jos puut ostaa tuoreena, saa halvemmalla. Tosin ne eivät aivan ehdi kuivua käyttökuntoon vielä syksyksi. Siksi polttopuut kannattaa hommata aina hyvissä ajoin, ennakoiden. Hinnat polttopuissakin tulevat nousemaan rajusti kohonneiden kuljetuskustannusten takia. Eli jos omistat itse metsää, tai voit harventaa puustoa esimerkiksi kesämökiltä tai omalta tontilta, nyt on aika tehdä se. 

Omakotiasujien, ja miksei myös rivitaloyhtiöiden ja taloyhtiöiden ylipääänsä, kannattaa miettiä energiaomavaraisuuden lisäämistä aurinkopaneeleiden tai tuulivoiman avulla. Kaikki energia mitä saadaan ilmaiseksi kannattaa hyödyntää. Alkuinvestointi maksaa, mutta pitkällä juoksulla se maksaa itsensä takaisin.

Omaan talooni hankin aurinkopaneelit (10 kpl 325W paneeleja) puolitoista vuotta sitten. Nyt harkitsen kapasiteetin lisäämistä kuudella paneelilla ja mietin myös pienimuotoisen tuulivoimalan asennusta ja sen kustannustehokkuutta. Se projekti on vielä täysin alkuvaiheessa, mutta näillä sähkönhinnoilla kiinnostus kasvaa koko ajan enemmän. Täältä voisi joku alan firma saada referenssikohteen ja mainosta projektin etenemisestä.

Käytännössä energiansäästön suhteen olen jo tehnyt paljon omassa taloudessa. Energiasyöpöt kodinkoneet on vaihdettu aina uusimisen ollessa ajankohtaista uusiin sähköpiheihin malleihin. Samoin kaikki kodin valaistus toteutaan ledeillä. Myös laitteiden valmiusvirta katkaistaan yöksi jatkojohdon kytkimellä ja sähkön kulutus pyritään ohjaamaan halvempien tuntien ajalle. Minulla on siis pörssisähkösopimus. Myös ilmalämpöpumput on vaihdettu uusiin kun entiset olivat talon rakennusaikana asennettu  vuonna 2003. Ne sinänsä toimivat vielä kun ne vaihdettiin, mutta niiden teho alkoi olla jo melkoisen huono. Nyt tilalle onkin sitten vaihdettu tämän hetken huippumallit. Samoin lämminvesivaraaja meni uusiksi - tosin sekin vaihdettiin vielä toimivana 18 vuoden palveluksen jälkeen. En jäänyt odottamaan sitä kylmää suihkua joku kaunis aamu ... 

Kaikilla näillä olen saanut sähkönkulutuksen sähkölämmitteisessä parinsadan neliön talossa nyt reiluun 15 000 kWh vuosikulutukseen. Taloudessa on 4 henkeä ja koira. Talossa on myös teinityttöjä lutraamassa suihkussa. Kahta autoa lämmitetään talvisin kovemmilla pakkasilla ajastimilla.

Saunaan olen uusinut muutama vuosi sitten puukiukaan ja laitoin siihen myös vesisäiliön, jotta en ole riippuvainen pelkästään lämminvesivaraajasta. Sehän toimii silloin kuin sähkökin. Samalla varmistan sen, että aina on saatavilla vettä sähkökatkosten varalta. Vettä pitää tietenkin vaihtaa säiliössä säännöllisesti. 

Eli energiapuolen osalta olen tehnyt jo paljon uudistuksia. Luonnollisesti varavirtaa on myös saatavilla sähkökatkojen varalta. Erityisesti lämpimien kelien aikaan kylmäsäilytyksen turvaaminen on mielestäni tärkeää. Talvella pakkanen antaa pelivaraa. Ruuan valmistamiseen on useitakin varakeinoja; leivinuuni, grillikota, kaasugrilli, kiuas ja retkikeitinarmeija polttoaineineen.

Ensi kesänä ja syksynä pitää myös täydentää varastot marjojen ja sienien osalta. Ilmaista ruokaa kannattaa aina  hyödyntää. Järvet ovat myös täynnä kaloja hyödynnettäväksi. Jos on epävarmuutta esimerkiksi marjojen keräämisen ja käsittelyn suhteen, niin kannattaa käydä esimerkiksi Marttojen sivuilla. Sieltä löytyy paljon hyödyllistä tietoa hyvin moneen arkiseen asiaan.

Oman kotivaran suhteen en ole huolissani. Se on kyllä kunnossa ja sitä täydennetään säännöllisesti. Muistakaa täydentää kotivara myös kesämökeille.

  

Globaalitalouden kirous

Vuosi siten kirjoitin muutamia ajatuksia valtion omavaraisuudesta. Silloin korona oli ykkösaiheena kaikkien huulilla. Tänä keväänä virsi on vaihtunut Ukraina -lauluihin, vaikka koronakaan ei ole selätetty vielä. Ihmiset ovat kiinnostuneempia uudesta puheenaiheesta ja sen aiheuttamista ilmiöistä. Molemmat ovat toki tärkeitä ja ansaitsevat huomiomme.

Sekä koronavirus että Venäjän aloittama raukkamainen hyökkäyssota ovat molemmat paljastaneet vakavia puutteita Suomen huoltovarmuudesta. Perisyy on sama. Valtion omavaraisuuden puutteet ja oman paikallisen tuotannon puute. Suomesta on globalisaatiohuumassa viety tuotantoa halvempien tuotantokustannusten maihin. Nyt maksamme siitä kovaa hintaa kun tarvittavia tuotteita ja raaka-aineita ei olekaan saatavilla tai niiden loppuminen uhkaa. Olemme aivan liian riippuvaisia muiden maiden tuotteista. Mitä jos Kiinan tuotteiden saatavuus loppuu? Olemme silloin kirkkaan keltaisessa nesteessä kaulaamme myöten muiden valtioiden kanssa. Ei kannata kasata kaikkia munia samaan koriin.

Olen aina ollut globaalitaloutta vastaan. Ei ole mitään järkeä kuskata tuotteita ja raaka-aineita pitkin maailmaa jos niitä olisi saatavilla lähempääkin. Luonnon ja ilmaston kannalta on myös parempi turvautua lähialueiden resursseihin sikäli kun se on mahdollista. Jos kaikki toimisi kuin Stromsössä ongelmaa ei olisi. Kuitenkin aina tulee syystä tai toisesta häiriötilanteita, katastrofeja ja konflikteja, jotka sotkevat hyvät aikeet ja suunnitelman. Ihminen on pässi joka ei vaan ota opikseen mitään historiasta.

Ravinnon suhteen olemme Suomessa lähellä omavaraisuutta. Emme me oikeasti tarvitse läpi vuoden kaikkia maailman eksoottisia hedelmiä ja marjoja. Kotimaisilla tuotteilla on satokautensa ja silloin niitä tulee hyödyntää täysimääräisesti ja täydentää varastot talvea varten. Toki kotimaassa voidaan tuottaa tuotteita ympäri vuodenkin, kuten esimerkiksi vihanneksia ja kasviksia. Minusta ei ole järkevää, että joka lähikaupasta on saatavilla toiselta puolelta maailmaa rahdattuja mansikoita tai pensasmustikoita yms. ympäri vuoden. Eivätkä ne edes maistu yhtä hyviltä kuin kotimaiset. Meillä on järvet täynnä kaloja ja metsät täynnä marjoja ja sieniä, kunhan vain käymme hakemassa ne sieltä. Tosin tämänpäivän nuorille ei välttämättä ole enää tuttua käydä kalassa tai marjametsässä. Korona-aika kuitenkin on tuonut tähän luonnossa liikkumiseen ja luonnonantimien hyödyntämiseen nostetta. Hyvä niin.

Sähkö ja muu energia onkin sitten jonkinasteinen ongelma. Siinä emme ole omavaraisia, emmekä kaikilta osin ehkä tulekaan. Niin kauan kun automme liikkuvat fossiilisilla polttoaineilla olemme riippuvaisia tuonnista. Periaatteessa ajoneuvojen biopolttoaineita voisi tuottaa Suomessa, mutta siihen ei ole tahtoa eikä resursseja eikä myöskään tarvittavaa infrastruktuuria. Turvetuotannon alasajo on täysin järjetöntä tässä maailmantilanteessa. Suomen pitää tarkastella ylimitoitettuja ilmastotavoitteita kriittisesti ja purkaa Suomelle haitalliset päätökset. Suomen ilmastoteot ovat yksi itikan pieru Saharassa. Vasta kun suuret valtiot lähtevät tekemään asialle jotain on myös Suomen aika toimia.

Kotimaisia elinkeinoja pitää tukea niin että työn tekeminen ja tuotanto Suomessa muuttuu kannattavaksi. Tämä voi tarkoittaa kuluttajahintojen nousua, mutta myös uusia työpaikkoja ja investointeja. Maaseudulla on tilaa. Kaikkien ei tarvitse ängetä kultaiseen kolmioon etelään. 

Suomessa (muualla kuin etelässä) välimatkat ovat pitkiä ja ihmisten on päästävä liikkumaan kohtuuhinnalla. Yleensä se tarkoittaa omaa autoa, sillä julkinen liikenne on täällä periferiassa lähinnä historian kirjoista tuttu taru. Bussi, raitiovaunu, juna tai metro ei ole vaihtoehto liikkumiseen jos niitä ei ole. Niitä on vain suurissa kaupungeissa. Vähänkään päätien sivussa elävä tarvitsee oman kulkuvälineen. Muuten sohvalla makaaminen tulee kannattavammaksi ja se taas ei ole kenenkään etujen mukaista. Tähän liittyy polttoaineiden verotus. Se on saatava inhimilliselle tasolle, jotta ihmiset pystyvät liikkumaan asioilleen kohtuullisin kustannuksin. Tähän samaan kun lisätään Ukrainan sodan lieveilmiöt  yleisestä hintojen noususta, niin työnteko ei kohta enää kannata. Pienituloisilla ei ole varaan käydä töissä ja firmat tuskailevat kohonneiden kuljetuskustannusten kanssa. Palkat eivät tule nousemaan samassa suhteessa hintojen kanssa.

Ihanteellisesti tuottaisimme omiin autoihimme polttoaineen täällä itse. Sähköautot eivät ole mikään vaihtoehto maaseudulle. Sitä paitsi miten ratkaistaan se, jos kaikki haluavat ladata autonsa yhtäaikaa? Veikkaan, että sähköä ei ole riittävästi - eikä myöskään tien päällä latauspisteitä. Kukaan ei halua yöpyä "bensa-asemalla" tai jäädä odottelemaan tuntikausiksi omaa latausvuoroaan. Tappelu siitä syntyy. Biokaasu ja biodiesel voisivat tulla kysymykseen kotimaisina polttoaineina. Vetyautot ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Kaikista näistä puuttuu tarvittavan mittakaavan tuotanto ja infra kotimaassa. Eli tarjolla on nyt käytännössä vain tuontitavaraa eli fossiilisia polttoaineita. Kukaan ei halua palata häkäpönttöihin.

Oman maan teollisuustuotanto pitäisi saada myös monipuoliseksi, jotta pystyisimme tuottamaan täällä koneita, varaosia ja elektroniikkaa. Tässäkin tosin olemme suurelta osin tuonnin varassa raaka-aineiden osalta. Silti, pyrkimys mahdollisimman suureen omavaraisuuteen tulee olla tavoite. Kaikilta osin sitä ei saavuteta, mutta siihen suuntaan pitää ponnistella. Se, onko meillä tarpeeksi tekijöitä tähän onkin sitten enemmän makuuhuoneiden puolella ratkaistava ongelma.

Mitä jos?

24.2. 2022 jää historiaan synkkänä päivänä Euroopan historiaan. Venäjä, ja pääpahiksena Putin, aloitti hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja Ukraina jäi heti yksin taistelemaan vapautensa puolesta. Tukea antavat sanat eivät paljoa auta tavallista ihmistä dramaattisesti muuttuneen arjen keskellä. Onneksi kuitenkin muu maailma on reagoinut voimakkaasti tähän nopeilla pakotetoimilla. Muun konkreettisen avun saaminen kestää pitempään. Ukrainalaisten on vain selvittävä itse taistellen.

Jokaisen on löydettävä oma tapansa selviytyä. Ja juuri selviytymistilanteeksi tämä on siellä muuttunut, vaikka maa on käytännössä ollut sodassa Krimin miehityksestä saakka vuodesta 2014 alkaen. Nyt pohdiskelen tässä elämän muuttumista tavallisen kansalaisen ja hänen perheensä kannalta ja samalla voi miettiä mitä tämä tarkoittaisi vastaavassa tilanteessa täällä Suomessa jos Venäjä päättäisi hyökätä tänne. Sillä en näe mitään muuta suuntaa josta uhka voisi tulla Suomeen.

Ensimmäisenä tulee mieleen välitön henkeen kohdistuva uhka. Risteilyohjuksia sataa asuinalueille, tykistö ampuu ja lentokoneet sekä helikopterit kylvävät tuhoa. Maajoukot tunkeutuvat alueelle ja miehittävät alueita. Tavallisia kansalaisia tapetaan surutta. Mitä kaiken tämän keskelle joutuneet ihmiset voivat tehdä? Sattumalla on osansa. Jos jäät ammuksen tielle jatkosta ei tarvitse enää huolehtia. Se on ohi. Jos kuitenkin selviät, niin mitä voi tehdä parantaakseen omaa ja perheensä tilannetta? Luonnollisesti tulee välttää joutumista taistelualueelle ja etsiä suojapaikkaa. Ihmiset etsivät suojaa mm. kellareista ja metroasemilta. Pakolaisvirta alkaa tukkia raja-asemia. Perheet hajoavat kun miehet kutsutaan aseisiin.

Suomessa ei enää rakenneta väestönsuojia, koska se on liian kallista. Onko tässä järkeä? Minusta ei ole. Jokaiseen taloon tulisi määrätä rakennettavaksi suojapaikka asianmukaisine varusteineen. Tällä hetkellä kaikille ei riitä paikkoja. Samoin hälytyssireenien tarpeellisuus on kysenalaistettu jo vuosia sitten. Muuttuisiko nyt ääni kellossa? Minusta valtiolla on vielä pitkä matka omavaraisuuteen ja yleisen turvallisuuden saattamiseen riittävälle tasolle. Se maksaa, mutta varautumattomuus se vasta maksaakin kriisitilanteessa. Se on valinta.

Jos alue joutuu miehitetyksi vihollisen toimesta arkielämän jatkuminen tapahtuu miehittäjän ehdoilla. Mitä tapahtuu tavallisille työpaikoille, kaupoille, sairaaloille ja ylipäänsä kaikelle mitä pidämme nyt itsestäänselvyytenä? Voiko tai uskaltaako mennä töihin, onko työpaikkaa edes jäljellä, toimiiko liikenne, mitä ylipäänsä pitäisi tehdä? Ei minulla ole vastauksia tuollaisiin kysymyksiin. Tilanne ratkaisee toimintatavat. Kysymyksiä on valtavasti. Toimiiko sähkö, viestintäkanavat, saako jostain ruokaa, toimiiko lämmitys ja onko järkevämpää lähteä pois alueelta? Hyökkäyksen alettua valtiovalta toimii ja julistaa poikkeustilan tai sotatilan. Yleinen liikekannallepano alkaa ja reservit kutsutaan palvelukseen. Silloin tavallista arkea ei enää ole. 

Mitä sitten tavallinen ihminen voi tehdä? Varautuminen ja etukäteissuunnittelu auttavat kaikilla tasoilla. Näitä asioita kannattaa pohtia nyt kun asiat ovat täällä vielä hyvin. Omavaraisuuden pitää olla valtion tavoite niin suurelta osin kuin se vain on mahdollista. Valtion tasolla kannattaa miettiä ihmisten evakuointisuunnitelma ja uusi sijoituspaikka, kuten evakoille tehtiin aikoinaan. Joutavampaankin käytetään työaikaa.  

Jokaisessa kodissa pitää olla kotivara. Sen ylläpitäminen auttaa kriisitilanteissa. Enkä tarkoita viranomaissuosituksen 72h kotivaraa, vaan kunnollista, OIKEAA kotivaraa, jonka avulla tulee toimeen pitempiäkin aikoja, olettaen että kotona voi olla vielä kriisin puhjettuakin. Viranomaissuosituksen mukainen kotivara on minusta lähinnä hätävara suppeutensa takia. Sillä ei pitkälle pötkitä. Ja en luota viranomaisten kykyyn tuoda apua välittömästi kriisin alettua. Sen aikaa on pärjättävä omillaan.

Ihmisten kannattaa myös miettiä itse minne lähtisi kotiseudultaan jos olisi pakko. Mitä reittiä, millä, kenen kanssa yms. Samoin varustepuoli pitää olla kunnossa. Hankkikaa hyvät ihmiset retkeilyvälineitä ja opetelkaa käyttämään niitä. Taitoina mm. erätaidot, ensiaputaidot ja suunnistustaito on tärkeitä.

Kriisitilanteessa vihollinen yrittää lamauttaa yhteiskunnan perustoiminnot. Sähkö, vesi, teleliikenne, hallinto ja liikenne ylipäänsä ovat iskun kohteina sotilaskohteiden lisäksi. Tiedonsaanti ja liikkuminen sekä muu arkinen elämä vaikeutuu. Kokonaiskuvaa ei pysty hahmottamaan samalla tavalla kuin normaalioloissa. Valtion tiedottaminen on yksipuolista ja pyrkii vähentämään paniikkia. Se ei välttämättä ole koko totuus. Sairaalat ja terveydenhuolto eivät enää toimi normaalisti. Lääkkeiden saatavuus on vaakalaudalla, todennäköisesti ne loppuvat pian ainakin osan tuotteiden kohdalta. Minusta esimerkiksi reseptilääkkeitä pitäisi olla saatavilla puolen vuoden tarpeiksi nykyisen kolmen kuukauden sijaan, jotta kriisitilanne ei vaikuttaisi terveydentilaan niin nopeasti. Samoin esimerkiksi  antibiootteja tulisi voida ostaa koteihin varalle. Ei niitä kukaan huvikseen popsi.

Toivottavasti nämä ajatukset eivät koskaan konkretisoidu täällä Suomessa. Valitettavasti itänaapuri on edelleen yhtä arvaamaton kuin aiemminkin historiassa. Siksi meidän pitää olla valmiina kaikkeen, myös sotatilaan. Omalta osaltani olin aiemmin epäileväinen NATO- kantani kanssa. Nyt kun Ukrainan kriisi on päällä minusta NATO on ainoa väylä saada apua, sotilasapua, välittömästi kriisin alettua. Siksi kannatan siihen liittymistä. Venäjä saa pahoittaa mielensä aivan vapaasti. Itse ovat tilanteen aiheuttaneet ja kantavat sen seurauksia vielä pitkään. Toivottavasti itänaapurilla on järkeä heivata nykyinen hallinto vallasta. Vasta se antaa toivoa uudesta paremmasta huomisesta ja luottamuksen rakentamisesta uudelleen venäläisiin.

Liukastelua

Lämpötila sahaa pakkasen ja lämpöasteiden välillä. On taas se hetki kun ensiapuun tulvii väkeä ruhjevammoineen. Osa niistä olisi kuitenkin vältettävissä varautumalla. Tässä muutama ajatus niiden ennaltaehkäisyyn.

1. Kiire pois. Mitä nopeammin yrität liikkua, sitä suurempi riski on menettää pito. Vaikka banaaninkuoriliukastuminen on näyttävä tapa saada huomiota, se ei välttämättä ole paras. Yleensä sen seurauksena koskee.

2. Katso missä liikut. Niin, älä tuijota sitä kännykkää. Erityisen petollista on kun liukkaalle pinnalle on satanut uutta lunta. Uuden lumen alla voi olla todella liukasta. Ja taas tuli lähtö kuin Paavolle peltikatolta.

3. Osta nastakengät. Niillä voi estää monta liukastumista. Muutamalla kympillä saat toimivat nastakengät, vaikkakaan eivät ne ehkä ole ne kaikista muodikkaimmat.

4. Budjettiversio nastakengistä on ostaa liukuesteet kenkiin. Ne tosin ovat vielä rumemmat kuin nastakengät, mutta ajavat asian.

5. Valitse hiekoitettu tai sulana oleva reitti. Vaikka joutuisitkin kiertämään hiukan on se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ensiavussa kököttäminen.

6. Jos sinulla on nastakengät tai liukuesteet, kulje varovasti sisätiloissa, sillä nastat ovat liukkaat kovalla lattialla. Puhumattakaan siitä mitä puoliso tuumaa jos tepastelet niillä juuri uusitulla parketilla. Se ei ole enää sen arvoista. Helpointa on tietysti ottaa nastakengät tai liukuesteet pois sisällä.

Eli ennakointi on tässäkin se suuri salaisuus. Mieti ensin ja tee vasta sitten. Sillä tavoin voit välttää monta ikävää tilannetta.

Muutama ajatus valtion omavaraisuudesta

Omavaraisuus on tavoittelemisen arvoinen asia olipa kyseessä valtiotaso tai yksilötaso. Kyse on lopulta arvovalinnoista ja siitä haluammeko edes täydelliseen omavaraisuuteen. Joka tapauksessa omavaraisuuden täydellinen saavuttaminen on erittäin haasteellista, ehkä jopa mahdotonta, molemmilla tasoilla.

Olemme tottuneet yltäkylläisyyteen. Pidämme tavaroiden, palveluiden ja elintarvikkeiden saatavuutta itsestäänselvyytenä. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Kaiken saatavuus vaatii paljon yhteistyötä ja toimivia yhteyksiä. Ihannetilanteessa saamme kaiken tarvitsemamme, mutta kuinka käy kriisitilanteissa?

Korona-aikaan tavaroiden saatavuus on pysynyt käytännössä ennallaan. Kaikki valtiot haluavat talouden rattaiden pyörivän. Tilanne olisi aivan toinen, mikäli kyseessä olisi sotilaallinen maailmanlaajuinen konflikti. Silloin omavaraisuuden merkitys korostuisi konkreettisesti. Toivottavasti emme ikinä joudu kokemaan sellaista tilannetta, mutta silti siihenkin kannattaa varautua. Tässä nimenomaan auttaa valtiotason mahdollisimman suuri omavaraisuus. 

Olemassaolevia varautumisen rakenteita ei saa missään nimessä purkaa lyhytnäköisten säästötavoitteiden takia. Eikä myöskään siksi, että juuri sillä hetkellä ei koeta uhkakuvia edes mahdollisina. Kukaan ei kuvitellut ennen koronavirusta maailman muuttuvan niin radikaalisti niin lyhyessä ajassa. Viimeistään tästä pitää ottaa opiksi.

Varautuminen ja omavaraisuuden tavoittelu on valtion perustehtävä. Valtion tulee huolehtia kansalaisistaan. Siitä velvollisuudesta ei voi luistaa. Omavaraisuus ja varautuminen myös maksaa, mutta varautumattomuus se vasta maksaakin. Kansalaisten pitää pystyä luottamaan valtiovallan toimintakykyyn ja harkintaan, mutta meillä Suomessa se on horjunut koronatoimien takia. Luottamus pitää ansaita nopeilla päättäväisillä teoilla, ei vatuloinnilla. Nämä toimet ja lainsäädäntö pitää olla selvillä jo ennen kriisiä. Nyt ne eivät ole.

Valtiolla pitää olla riittävät varmuusvarannot erityisesti elintarvikkeiden, lääketarvikkeiden, polttoaineiden sekä sotilastarvikkeiden osalta. Kun kriisi on alkanut on myöhäistä toimia. Silloin yhteydet muualle voivat olla jo poikki ja parhaimmillaankin toimituksiin tulee viivettä. 

Oma mielipiteeni on se, että valtiolla pitää olla vuodeksi kaikkia tarpeellisia tarvikkeita varastoituna. Se on kallista, mutta ei mahdotonta. Varannon olemassaolo ei tarkoita pelkkää varastointia. Varastojen pitää myös kiertää. Vanhat käytetään ensin ja uutta hankitaan tilalle. Ei se sen kummaisempaa ole. Samaa periaatetta käytetään kaupoissa ja kotivarassa.

Kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä pitää tukea kaikin keinoin omavaraisuuden lisäämiseksi. Kotimaisen tuotannon pitää kattaa kaikki keskeiset alueet: lääkkeet, sairaalatarvikkeet, elintarvikkeet, polttoaineet, sotilastarvikkeet. 

Suomessa on osaamista ja koulutettua työvoimaa. Miksi maksaa muualle kun itsekin osattaisiin?

Keskustelua ja mielipiteitä?

Polkupyörän valot

Edellisessä postauksessa otin kantaa heijastimen käytön puolesta. Nyt on vuorossa polkupyörän valojen käyttö.

Tulin juuri lenkiltä koiran kanssa ja ulkona on todella pimeää. Eikä asiaa auta yhtään asuinalueeni kynttiläntehoiset katuvalot ja märkä keli. Vastaan tuli useampi pyöräilijä - kaikki peruskouluikäisiä poikia, joilla oli kaikilla joko puutteellinen valaistus pyörässä tai sitten ei valoja ollenkaan. Tämä on todella vaarallista näille pyöräilijöille, koska he ajavat kovaa ja autoilijalle ei jää aikaa reagoida jos he tulevat yllättäen risteyksestä, kuten tapana on. Nämä pyöräilijät ilmeisesti kuvittelevat autoilijan näkevän heidät koska he näkevät auton jo kaukaa - valoista.

Nimenomaan valot ovat näillä keleillä se juttu joka voi pelastaa hengen. Heijastin ei ole yhtä tehokas, vaikkakin on tietysti tyhjää parempi. Pahimpia ovat tietenkin valottomat pyöräilijät. He tosiaan kuvittelevat autojen havaitsevan heidät, vaikka autoilija havaitsee heidät vasta hyvin läheltä. Osassa pyöristä ei ole edes heijastimia, jolloin riski tulla yliajetuksi suurenee entisestään.

Vastaan tuli yksi poikajoukko, jotka ajoivat keskellä tietä ilman mitään valaistusta. Tällä kertaa edes kännykän valo ei valaissut kasvoja. Kävelijänä havaitsin heidät vasta noin 50 metrin päästä kun tulivat katuvalojen alueelle. Autolla olisi jäänyt todella vähän aikaa reagoida heihin.

Toinen vastaantuleva tapaus oli sellainen, että alakouluikäinen poika ajoi pyörällä keula pystyssä vastaan. Hänellä tosin oli punainen takavalo joka osoitti tienpintaa kohti. Etuvaloja ei ollut ollenkaan, vaikka ei niistä kyllä olisi ollut hyötyäkään taivaalle osoitttaessa.

Katsokaa hyvät vanhemmat että mukuloidenne kulkuvälineet ovat kunnossa ja että niistä löytyy valkoinen etuvalo ja punainen takavalo. Muutamalla eurolla saa halvan henkivakuutuksen.

Vaikka allaoleva linkki ei ole Suomesta, niin se antaa hyvän kuvan siitä kuinka yllättäen pyöräilijä tulee auton eteen. Linkki ohjaa youtubesta löytyvään videoon.

Milloin näet pyöräilijän?

Heijastin

On taas se aika vuodesta, jolloin on syytä muistuttaa heijastimen käytöstä. Tämä pieni turvaväline on henkivakuutus, jonka avulla tulet nähdyksi huomattavasti aiemmin kuin ilman sitä.

Jätin tarkoituksella mainitsematta sanan halpa tuon henkivakuutuksen yhteydessä, sillä sitä heijastin ei enää mielestäni ole. Halpa se olisi jos sen saisi eurolla tai alle, mutta nykyisin heijastimien hinnat huitelevat useissa euroissa, usein lähempänä kymmentä euroa. Tämä voi muodostua kynnyskysymykseksi heijastimen hankinnassa. Se on erittäin huolestuttava asia, sillä heijastimen avulla voidaan ennaltaehkäistä huomattava määrä pimeällä tapahtuvia jalankulkijoiden onnettomuuksia.

Kouluissa jaettavat heijastimet ovat tai olisivat erinomainen tapa saavuttaa suuri kohderyhmä heijastimen tarvitsijoita. On vain huolehdittava siitä ettei jaeta susirumia. Silloin ne jäävät käyttämättä. Voisin kuvitella, että käden ympärille napautettavat slapwrap -heijastimet tulisivat helpommin käyttöön samoin kuin esimerkiksi reppuun kiinnitettävät strap -heijastimet, kuin perinteiset narussa killuvat muoviheijastimet.

Monelle lapselle ja nuorelle on "noloa" käyttää heijastinta, jolloin heijastimen ulkonäöllä on väliä. Heijastimia olisi hyvä olla saatavilla kouluissa jatkuvasti. Näitä voisivat yritykset sponsoroida vapaasti omalla logollaan, vaikka kouluissa tapahtuva markkinointi on sinänsä kyseenalaista.

Onneksi monissa ulkoiluvaatteissa on heijastavaa materiaalia ommeltuna valmiiksi tuotteisiin. Heijastimissa on kuitenkin erilaisia luokituksia heijastavuuden mukaan, joten pelkästään vaatteissa oleviin heijastimiin ei kannata luottaa. Lisänä kannattaa olla irtoheijastimia tai heijastinliivit, mikäli liikkuu aktiivisesti pimeällä tai hämärässä.

Heijastimen ominaisuuksista on liikenneturvan sivuilla hyvä tietopaketti. Sinne pääsee tästä.

Laitan vielä linkkinä liikenneturvan sivuilta poimitun videon, joka havainnollistaa hyvin jalakulkijan näkyvyyttä heijastimen kanssa ja ilman. Erityisesti pidin itse videon jalankulkijan rennosta kävelytyylistä.

Perinteinen heijastin ei välttämättä ole enää lasten ja nuorten mieleen. Siksi heijastimen ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota ja kuunnella käyttäjää. Heijastimesta ei ole mitään hyötyä eteisen laatikossa.

Marjaretki ja sieniretki turvallisesti

Lehdistä saa lukea päivittäin uutisia eksyneistä marjojen kerääjistä. Varsinkin vanhukset eksyvät nyt. Ehkä he luottavat liikaa voimiinsa ja kykyihinsä, jotka kuitenkin luonnollisesti iän mukana muuttuvat. Lakkasuot ja mustikkametsät kutsuvat myös nuorempia, mutta retki saattaakin venähtää pitkäksi eksymisen takia. Sama voi tapahtua myös sienestäessä tai muuten vain metsässä kulkiessa. Kannattaa siis uhrata muutama ajatus varautumiseen ennen kuin säntää sankko kädessä metsään tai suolle. Sinänsä on hyvä, että ihmiset ovat nyt heränneet uudelleen metsien, soiden ja järvien antimien hyödyntämiseen ja ylipäänsä luonnossa liikkumiseen koronakevään jälkeen. Luonnossa liikkuminen on lisääntynyt ja se on hyvä asia. Kuitenkin monelta puuttuu kokemus ja tieto siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon onnistuneen päiväretken toteuttamiseksi. Tässä muutamia vinkkejä siihen.

Ei ole niin lyhyttä retkeä, johon ei kannattaisi varautua. Aina voi jokin mennä pieleen. Kannattaa perehtyä alueen karttaan ennen kuin lähtee retkelle. Siitä voi panna mieleen karkeita yksityiskohtia kuten teiden, järvien, jokien, mäkien yms. suuntia. Suurta viisautta on ottaa paperikartta mukaan retkelle. GPS ja karttaohjelmat ovat erinomaisia apuvälineitä luonnossa liikkuvalle silloin kun akussa on virtaa, matkapuhelimessa on kenttiä ja puhelin ei häviä tai kastu. Tekniikka on hyvää vain niin pitkään kuin se toimii. Siksi kannattaa kantaa mukana myös perinteistä kompassia ja paperikarttaa. Tietenkin niitä pitää myös osata käyttää.

Retkelle lähtiessä kannattaa kertoa läheisille minne on menossa ja milloin aikoo palata. Näin läheiset tietävät suunnitelmasta ja voivat tarpeen tullen hälyttää apua, jos et palaa määräaikaan mennessä takaisin. Muista myös ilmoittaa palanneesi takaisin. Tästä päästäänkin siihen, että matkaan ei kannata lähteä yksin jos mahdollista. Yksin lähtiessä varautumisen merkitys kasvaa entisestään. Silloin on omillaan ja on suoranaista tyhmyyttä olla varautumatta asianmukaisesti.

Pelkällä ämpärillä ja puhelimella ei vielä pitkälle pötkitä. Tarvitaan muitakin varusteita. Teen tässä esimerkki varustelistan kesäiselle tai syksyiselle retkelle ja kerron myös varusteen merkityksen miksi se on listassa.

• Päiväreppu. Varusteet pitää kantaa jossakin, joten reppu on luonnollinen valinta, sillä se jättää kädet vapaaksi. Kannattaa valita sellainen reppu, jossa on kunnolliset pehmustetut viilekkeet ja lantiohihna. Tilavuus sen mukaan mitä otat mukaan, yleensa 30 litrainen riittää hyvin päiväretkelle. Repun voi jättää näkyvälle paikalla maastoon siksi aikaa kun keräät luonnon antimia. Muista kuitenkin sen paikka, sillä ilman sitä olet pulassa.

• Matkapuhelin. Älypuhelimella voit paikantaa itsesi ja käyttää karttasovelluksia. Lataa puhelimeesi 112-sovellus, jotta hätätilanteessa sinut voi myös paikantaa avun saamiseksi paikalle. Muista lähteä täydellä akulla liikkeelle. Kannattaa harkita myös varavirtalähteen ottamista mukaan. Yleensä puhelimessa on myös valaisin, jota voi käyttää hätätapauksesa. Käytä akkua säästeliäästi. Tulit liikkumaan luonnossa, etkä somettamaan. Dumbphonella, ei älypuhelimella, voit soittaa apua ja viestitellä ja monissa niissäkin on gps ja valaisin. Perinteisen puhelimen akku kestää huomattavasti pitempään. Muista suojata myös puhelimesi vedeltä. Minigrip-pussi on tässäkin edullinen ratkaisu.

• Kartta ja kompassi. Näiden käyttöä perustelinkin jo aiemmin. Pelkkään elektroniikkaan ei kannata luottaa.

• Säänmukainen ja maastonmukainen vaatetus. Sää voi myös muuttua ja illaksi viilenee. Metsissä ja soilla on myös hyttysiä,  paarmoja ja kenties hirvikärpäsiä, joilta kannattaa suojautua vaatetuksen avulla tai hyttysmyrkyillä. Kannattaa harkita myös vaatetuksen väriä, haluatko pysyä piilossa maastopuvussa vai erottua mahdollisille pelastajille. Kirkkaista väreistä voi olla hyötyä. 

• Ensiapuvälineet. Voit loukata itsesi esimerkiksi nyrjäyttämällä nilkkasi tai kaatumalla, jolloin voi tarvita myös paikkaus- ja puhdistusvälineitä. Saatat myös saada haavan puukosta tms. Ideaali - tai liimaside kannattaa pitää mukana laastarien ja puhdistusaineen lisäksi. Samoin särkylääke ja allergialääkkeet sekä tietenkin omat henkilökohtaiset säännölliset lääkkeet.  Ota niitä mukaan varalta myös seuraavaksi päiväksi siltä varalta että eksyt ja joudut yöpymään maastossa. Ne eivät paina paljoa.

• Tulentekovälineet. Voi olla, että liikut paikoissa joissa voi tehdä tulet ja paistaa makkaraa ja keittää kahvia tms. Lisäksi siltä varalta, että eksyt on hyvä olla tulentekovälineet vaikkapa merkkitulen tekemiseksi. Tulitikut vaikkapa mini-minigrip -pussiin, jotta ne on suojattu vedeltä.

• Juomapullo - riittävän suuri, tai kaksi pulloa. Varsinkin kesällä lämpötila voi nousta hellelukemiin ja elimistö kuluttaa runsaasti nestettä. Ota vettä riittävästi ja jätä vieä autoon yksi täysi varapullo. Jos olet koko päivän metsässä ota pari litraa. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Muista myös juoda riittävän usein. Ei pullollista kerralla, vaan pari kulausta kerrallaan.

• Eväät. Tämä on sitten hyvin henkilökohtainen valinta. Olennaista on, että ne ovat mukana. Varautuja ottaa mukaan myös ylimääräistä siltä varalta, että joutuu yöpymään jostain syystä. 

• Puukko tai monitoimityökalu. Makkarapaketti on kiva saada auki ilman hampaita. Toki terällä voi olla monta muutakin käyttöä retkellä, varsinkin jos jotain odottamatonta sattuu. Olennaista on, että sellainen on mukana.

• Hypotermiapeite. Maksaa pari euroa, mutta voi olla todella hyödyllinen esimerkiksi jos onnistut kastelemaan itsesi läpimäräksi. Voit joko lämmitellä sen sisällä tai sitten voit tehdä siitä sadesuojan itsellesi Siitä voi tehdä myös hätämajoitteen, esimerkiksi laavutyyppisen. Peitettä on mahdollista käyttää myös merkinantovälineenä heijastavan pintansa ansiosta.

• Pilli. Sen avulla voit viestittää olinpaikkasi. Ei paina paljoa ja jaksat puhaltaa siihen huomattavasti pitempään kuin huutaa apua.

• WC-paperia. Ettei tulisi niin sanotusti hätä käteen. Vedeltä suojattuna. Taas minigrip on on oiva edullinen valinta.

 

Erätaidot osana varautumista

Yksi tärkeä osa-alue varautumisessa on erätaitojen hallinta. Erätaidoilla tarkoitan tulen tekemiseen, tilapäissuojan rakentamiseen, ruuan tai juoman hankintaan ja valmistukseen sekä lämpimänä pysymiseen tarvittavia taitoja. Retkeily- tai vaellusharrastuksesta, ja sitä kautta näiden taitojen opettelusta, on suuri hyöty poikkeustilanteissa. Taitojen hallinta mahdollistaa selviytymisen normaaleista arkiympyröistä poikkeavissa tilanteissa ja ympäristöissä. Erätaitoihin voi toki lukea myös paljon muita hyödyllisiä taitoja, mutta keskityn tässä yhteydessä vain näiden peruselementtien merkityksen esittelyyn.

Alunperin erätaidot ovat liittyneet läheisesti metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn. Erälle meneminen on tarkoittanut pitkälle näitä asioita. Nykyisin erätaitoihin käsitetään yleisesti myös retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyvät taidot. Ja näitäkin voidaan vielä luokitella primitiivitaitoihin ja nykyiseen varustehifistelyyn. Joka tapauksessa suoja, juoma/ruoka, tuli, lämpö ovat kaikki elintärkeitä elementtejä selviytymisen kannalta. Olosuhteet määrittelevät sen, mikä on niiden tärkeysjärjestys. Kaikkia näitä tarvitaan jos aiotaan olla muutamaa tuntia pitempään maastossa. Selviytyjä ei luovuta vaikeassakaan tilantessa, vaan luottaa siihen, että oman varautumisen ja sitä myötä hankittujen valmiuksien avulla selviää kaikista tilanteista. Halu selviytyä voi olla jopa tärkein tekijä vaikeassa tilanteessa.

Jokaisen tulisi hallita muutamia peruserätaitoja.

1. Tulen tekeminen. Kyky tehdä nuotio saatavilla olevista aineksista myös haastavissa olosuhteissa ja erilaisilla sytytysvälineillä.

2. Suunnistaminen. Taito lukea karttaa ja maastoa sekä määrittää ilmansuunnat. Pelkkään navigaattoriin tai matkapuhelimeen ei saa luottaa.

3. Tilapäismajoitteen teko. Joskus voi tulla tilanne, että joutuu suojautumaan säältä tai yöpymään ilman ennakkosuunnittelua. Tällöin ympäristö ja vuodenaika määrittävät majoitteen luonteen.

4. Ensiapu. Kuka tahansa voi loukkaantua tai saada sairaskohtauksen milloin tahansa. Nopea määrätietoinen toiminta voi pelastaa hengen.

5. Säänmukainen pukeutuminen. Tämä ei enää nykyisin ole itsestäänselvyys. Sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti eri ympäristöissä ja lämpötilaerot voivat olla suuria vuorokauden sisällä.

Nämä sillä edellyksellä, että ruokaa ja juomaa on saatavilla.

On myös paljon muita asioita joita pitää hallita, jos haluaa tehdä onnistuneen metsäreissun. Varusteita pitää osata käyttää ja tarvittaessa myös korjata paikan päällä. Siksi yksinkertaiset varusteet ovat osoittautuneet usein toimivimmiksi. Liika mekaniikka tarkoittaa lisää rikkoontuvia osia. Varusteiden hankinta kannattaa tehdä harkiten. Kaikki eivät sovi kaikille ja jokaisella on omat mieltymyksensä. Kengät ovat tärkein varuste, ne joko pelastavat tai pilaavat reissun. Kokemus opettaa, joten mitä enemmän liikkuu maastossa, sitä paremmin oppii tuntemaan erilaisten varusteiden ominaisuudet. 

Aina ei tarvitse lähteä erämaahan opetellakseen erätaitoja. Niitä voi opetella turvallisesti lyhyemmillä päiväretkilläkin. Samoin yöpymiset ja ruuanlaitto kannattaa harjoitella turvallisessa ympäristössä ensin lyhyemmillä reissuilla.

Ei ole niin lyhyttä reissua, johon ei kannattaisi varautua. Mieti etukäteen mitkä asiat voivat mennä pieleen ja varaudu niihin harkintasi mukaan.