Suomalaisen
selviytymisoppaan kirjoittamisen jälkeen olen ilokseni huomannut,
että kotivarasta on alettu puhua yleisemmin. Aiemmin koko kotivaran
käsite oli varsin vieras suurelle yleisölle, mutta nyt monet
verkkosivut kirjoittavat siitä ja antavat ohjeistusta. Oma
käsitykseni kotivarasta poikkeaa hieman nykyisestä
viranomaissuosituksesta sen keston osalta ja ehkä myös joidenkin
varusteiden osalta.
Kotivaralla
tarkoitetaan viranomaissuosituksen (SPEK = Suomen pelastusalan
keskusjärjestö) mukaan sellaisia välttämättömyystarvikkeita,
joiden avulla yksi henkilö selviää useamman päivän, jopa viikon,
poikkeusoloissa. Luonnollisesti kotivaran määrä kerrotaan
perheenjäsenten määrällä, ainakin elintarvikkeiden osalta.
Pääsisältö
kotivarassa onkin elintarvikkeissa, mutta pelkällä ruualla ei
pärjää. Lisäksi tulee olla vettä ja muita nestemäisiä juomia
sekä varusteita, joiden avulla ruuan voi kypsentää ilman sähköä.
Samoin taloudessa pitää olla tilapäiskypsentämiseen soveltuvia
keittoastioita. Lisäksi on varattava lämpimiä vaatteita siltä
varalta, että poikkeustilanne sattuukin paukkupakkasilla. Kotivaraan
pitää varata myös lääkkeitä ja tarvittaessa esimerkiksi
vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita sekä pesuaineita.
Elintarvikkeiden
valinta kotivaraan tapahtuu omien mieltymysten mukaan siten, että
valitaan hyvin säilyviä ja oman perheen makutottumuksiin sopivia
tuotteita. Perusvalikoimaan kuuluu esimerkiksi makaronia, riisiä,
puurohiutaleita, muroja, hedelmä-, liha- ja valmisruokasäilykkeitä,
mehuja, tai mehutiivistettä UHT-maitoa tai maitojauhetta, kahvia,
teetä, sokeria, jauhoja, kuivahiivaa, hilloja ja keksejä sekä
muita herkkuja. Olennaista on se, että kotivaraa on
riittävästi ja että se on sellaista jota myös tekee mieli syödä.
Ei ole mieltä ostaa sellaisia elintarvikkeita joita ei halua syödä.
Muita
kotivaraan tarvittavia varusteita ovat henkilökohtaiset lääkkeet
ja hyvin varusteltu lääkekaappi sidetarpeineen ja
puhdistusaineineen. Hygieniatarvikkeita kuten astian- ja
pyykinpesuaineita, vaippoja, vessapaperia, shampoota ja saippuaa,
kuukautissuojia, hammastahnaa yms. tulee myös varata varastoon.
Ruuanlaitto poikkeustilanteessa voi olla ongelma varsinkin
kaupunkilaisilla, joilla ei ole tulisijaa. Siksi kannattaa hankkia
retkikeitin, esimerkiksi Trangia tai kaasukeitin, joita pitää myös
opetella käyttämään. Lisäksi on huolehdittava siitä, että
retkikeittimeen on polttoainetta riittävästi. Tulisijan tai grillin
omistajien tulee huolehtia siitä, että saatavilla on polttopuuta,
hiiliä tai kaasua, sekä sellaisia kattiloita, joissa voi tehdä
ruokaa tulilla.
Muita
kotivarassa pidettäviä varusteita ovat esimerkiksi kynttilät,
taskulamput, paristot, paristokäyttöinen radio, lämpimät vaatteet
ja tulentekovälineet. Tänä päivänä myös matkapuhelimen
virtapankki on hyvä olla olemassa ja ladattuna, olettaen että
kännykäverkko toimii. Jokaisen täytyy loppujen lopuksi määritellä
itse tai yhdessä perheensä kanssa mihin kaikkeen haluaa varautua.
Kotoa on hyvä löytyä myös perustyökaluja; vasara, saha,
ruuvitalttoja, pihtejä yms.
Elintarvikkeiden
määrää voi arvioida esimerkiksi allaolevien tietojen avulla /
henkilö / viikko:
*
makaronia 500 g
* leipää
ja viljatuotteita 1,5 kg
* rasvoja
ja öljyä 500 g
*
hedelmiä ja marjoja 1 kg
*
vihanneksia ja juureksia 1,5 kg
* perunaa
500 g
* sokeria
500 g
* riisiä
500 g
* maitoa
ja maitotuotteita 1,3 kg
* lihaa,
kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg
*
herkkuja 1 kg (suklaalevyn kuva)
* juomia
ja vettä 15 l
Lähteenä
elintarvikemääriin on käytetty Pelastustoimen verkkosivujen
turvaopasta.
Helppo
keino arvioida omaa tai oman perheen kulutusta on kirjata viikon ajan
käytettyjen elintarvikkeiden määrä ja toimia sen mukaisesti.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon elintarvikkeiden säilyvyys ja
muokata omaa listaa sen mukaisesti.
Vaikka viranomaissuositus kotivaran suuruudesta on pienentynyt vuosien varrella ensin kahdesta viikosta viikkoon ja nyt muutamaan päivään, niin mikään ei estä varautumasta pitempiaikaiseen poikkeustilanteeseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viikon kotivara on vähimmäisvaatimus jokaiseen talouteen, mieluummin kahden viikon.
Vedenjakelukin voi keskeytyä pitemmäksi aikaa. Juomaveden
jakelua viranomaiset pyrkivät järjestämään mahdollisimman pian,
mutta WC:n käyttö muodostuu ongelmaksi. Tavallista pönttöä voi
vetää vain kerran, mikäli vettä ei tule. Tähänkin voi toki
varautua esimerkiksi ostamalla tilapäiskäyttöön tarkoitetun
retkikäymälän tai kemiallisen WC:n. Pönttöön voi myös viritellä muovipussin, johon tarpeet tehdään ja viedään talon ulkoroskikseen.
Yksi puuttuva näkökanta viranomaissuosituksessa on vedenkäyttö peseytymiseen. Tämän lisäksi vettä tarvitaan myös pyykinpesuun. Viranomaissuositus ei ota huomioon tähän vaadittavaa vesimäärää. 15 litraa vettä kuluu viikossa helposti juomavetenä ja ruuanlaitossa. Siitä määrästä ei riitä vettä peseytymiseen. Pieneen peseytymiseen ja juomavedeksi riittää noin 6l vettä / henki / päivä. Tämäkin on vain murto-osa siitä mitä tavallisesti kulutetaan normaalioloissa. Keskimäärin suomalainen käyttää 155 litraa vettä vuorokaudessa (Motiva 2016).
Toinen puuttuva näkokanta viranomaissuosituksissa ovat lemmikkieläimet. Karvaiset tai karvattomat kaverit tarvitsevat myös ruokansa ja vievät osansa vedestä. Akvaarioissa ja terraarioissa sähkövirran puute aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi veden hapettamisen osalta sekä valon ja lämmön puutteen muodossa. Näihin voi myös keksiä tilapäisratkaisuja. Esimerkiksi invertteri ja vapaa-ajan akku voivat pelastaa tilanteen.
Jo kaksi päivää ilman sähköä voi turmella myös pakasteet ja jääkaapin sisällön. Tässä tulemmekin seuraavaan ongelmaan. Raja, jossa kotivaran pitäminen muuttuu varautumiseksi ei ole helppo määritellä. Tuskin sitä on kukaan edes sen syvällisemmin miettinytkään. Kuitenkin lähtisin siitä, että kotivaraan kuuluvat asiat ovat arkisia ja niitä on helposti saatavilla. Lisäksi kotivaran tarkoituksena on selvitä lyhytkestoisesta ja tilapäisestä häiriötilanteesta.
Yksi puuttuva näkökanta viranomaissuosituksessa on vedenkäyttö peseytymiseen. Tämän lisäksi vettä tarvitaan myös pyykinpesuun. Viranomaissuositus ei ota huomioon tähän vaadittavaa vesimäärää. 15 litraa vettä kuluu viikossa helposti juomavetenä ja ruuanlaitossa. Siitä määrästä ei riitä vettä peseytymiseen. Pieneen peseytymiseen ja juomavedeksi riittää noin 6l vettä / henki / päivä. Tämäkin on vain murto-osa siitä mitä tavallisesti kulutetaan normaalioloissa. Keskimäärin suomalainen käyttää 155 litraa vettä vuorokaudessa (Motiva 2016).
Toinen puuttuva näkokanta viranomaissuosituksissa ovat lemmikkieläimet. Karvaiset tai karvattomat kaverit tarvitsevat myös ruokansa ja vievät osansa vedestä. Akvaarioissa ja terraarioissa sähkövirran puute aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi veden hapettamisen osalta sekä valon ja lämmön puutteen muodossa. Näihin voi myös keksiä tilapäisratkaisuja. Esimerkiksi invertteri ja vapaa-ajan akku voivat pelastaa tilanteen.
Jo kaksi päivää ilman sähköä voi turmella myös pakasteet ja jääkaapin sisällön. Tässä tulemmekin seuraavaan ongelmaan. Raja, jossa kotivaran pitäminen muuttuu varautumiseksi ei ole helppo määritellä. Tuskin sitä on kukaan edes sen syvällisemmin miettinytkään. Kuitenkin lähtisin siitä, että kotivaraan kuuluvat asiat ovat arkisia ja niitä on helposti saatavilla. Lisäksi kotivaran tarkoituksena on selvitä lyhytkestoisesta ja tilapäisestä häiriötilanteesta.
Varautuminen
on luonteeltaan pitkäkestoisempaa ja monipuolisempaa. Jos haluaa
varautua, niin kotivara on vasta alku. Varautumisessa otetaan lisäksi
huomioon monia muitakin asioita. Varustelistakin on pitempi. Kotona
pitää olla käteistä, polttoaineita autoon, suunnitelmaa minne
poistua hätätilanteessa ... mutta se onkin sitten jo pitempi juttu.
Kuvassa
viikon elintarvikkeet yhdelle henkilölle. Kuva otettu
Pohjois-Karjalan Martoille pitämästäni kotivarakoulutuksesta.
|