Mehiläistarhaus ja hunaja

Miksi hunaja on varautujan kannalta hyvä tuote?

Hunaja on yksi maapallon ravitsevimmista, terveellisimmistä ja puhtaimmista tuotteista. Se sisältää monenlaisia sokereita, hivenaineita ja vitamiineja. Hedelmähappojen ansiosta hunajaa voidaan pitää myös luonnonmukaisena säilöntäaineena. Juuri mitkään bakteerit eivät elä hunajassa, ja siksi sitä voi säilyttää huoneenlämmössäkin lähes loputtomiin.

Suomalainen hunaja on yleensä vaaleaa, jähmeää monikukkahunajaa. Hunaja voi myös olla aivan juoksevaa ja siirappimaista tai vaaleaa ja kovaa. Jos suomalainen hunajatuote on saanut joutsenlippumerkin, tuotteessa käytetyn hunajan laatuvaatimukset ovat korkeammat kuin EU-direktiivit edellyttäisivät.

Suomessa mehiläistenhoito ja hunajanvalmistus antavat toimeentulon noin 100–200 hoitajalle. Luonnossa mehiläiset pesivät esimerkiksi ontoissa puissa, mutta tarhauksessa käytetään valmistettuja pesiä, joissa kennot eli vahakakut riippuvat tukien varassa. Kennot voi nostaa hunajan keruuta varten pesästä ulos.

Pesät pidetään ulkona myös Suomen talvessa, ja pesän lämpötila pysyy silti noin 20 asteen tuntumassa. Tarhamehiläiset tarvitsevat talvella ja sateisilla keleillä lisäravintoa, kuten sokeriliuosta, koska ihmiset vievät niiden varsinaisen talviravinnon: hunajan.

Mehiläiset keräävät hunajaa noin kahdeksan tuntia päivässä muutaman kilometrin säteellä pesästä. Ne varastoivat hunajan kennoihin, jotka ne peittävät vahakansilla. Hunajaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraan kennosta. Yleensä hunaja kuitenkin kerätään niin, että vahakannet kuoritaan kennojen päältä ja hunajakennot laitetaan niin sanottuun linkoon, jossa hunaja erottuu kennoista.

Keskimääräinen sato yhdestä pesästä on vuodessa noin 30 kiloa, mutta jopa sataan kiloon on mahdollista päästä. Sato kerätään Suomessa muutaman viikon aikana juhannukselta alkaen. Mehiläiskuningatar eli emo elää noin viisi vuotta, ja pesän tuottavuus laskee emon vanhetessa.

Lisätietoja mehiläisten kasvatuksesta ja hunajan valmistuksesta saa Suomen Mehiläishoitajain Liitolta ja muilta, kuntakohtaisilta yhdistyksiltä. Ne järjestävät myös säännöllisesti mehiläisten hoitokursseja ja julkaisevat erilaisia aineistoja ja oppaita. Paljon tietoa löytyy myös internetistä muun muassa osoitteesta www.hunaja.net

Koiran kotivara

Ihmisen paras ystävä on hyvä huomioida myös kotivarassa. Näitä kaikenkarvaisia kavereita on Suomessa yli 600 000. Yleensä koiran kotivara on hankittu jo sen kummemmin tiedostamatta asiaa. Harvat käyvät ostamassa koiranruokaa päivän tai pari kerrallaan. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. 

Koiran ruokintatapoja on useita, ja lisäksi myös koirilla on erityisruokavalioita. Osa syöttää raakaruokaa, osa kuivaruokaa, osa samaa ruokaa kuin muutenkin perheessä syödään. Suurin osa koirista syö kuivaruokaa, seuraavaksi eniten syödään raakaruokaa ja sitten tulee kotiruoka. Vain pieni osa koirista syö purkkiruokaa.

Kuivaruoka on vaivaton tapa ruokkia koira. Käyt vain ostamassa ison säkin valitsemasi merkin kuivaruokaa ja annostelet siitä tarvittavat annokset. Merkin ratkaisee joko kukkaro, tai se mikä ruoka sopii koiralle. Koiran koko ratkaisee annoskoon ja säkin riittävyyden. Yleensä kuitenkin puhutaan viikkojen tai muutaman kuukauden riittävyydestä. Kuivaruuan lisäksi koira saa usein tuoreita makupaloja kuten esimerkiksi juustoa, leipää, lihaa tai makkaraa - tai sitten valmiita kaupasta ostettuja makupaloja. Itse ostan ruuat 15kg säkeissä pystykorvalleni ja ruoka riittää helposti pariksi kuukaudeksi. En itseasiassa ole mitannut tarkkaan. Yleensä käyn ostamassa uuden säkin kun ruokaa on vielä parin-kolmen viikon tarpeiksi. Kuivaruoka on hyvä vaihtoehto koiran kotivaraan.

Raakaruuan suhteen tilanne on hieman haastavampi. Tässäkin tapauksessa kannattaa aina tehdä ruokaa pidemmän ajan tarpeisiin. Ruokaa voi myös pakastaa ja sulattaa tarpeen mukaan, mutta se vie tietenkin tilaa omilta elintarvikkeilta, ellei sitten ole hommannut tähän tarkoitukseen omaa pakastinta. Pitkän sähkökatkon sattuessa virran saaminen pakastimeen asettaa omat haasteensa, riippuen omasta varautumisen tasosta.

Kotiruuan syöttäminen koiralle on kolmanneksi yleisin ruokintatapa ja sen avulla voi pienentää kodin ruokahävikkiä. Joten siinä mielessä se on hyvin ekolologinen tapa. Tässä kuitenkin pitää muistaa, että kaikki ruoka-aineet eivät sovellu koiralle (sipuli, viinirypäleet tms.)

Pienin osuus ruokinnasta on purkkiruualla. Kotivaran kannalta se on hyvä vaihtoehto säilyvyyden kannalta. Se ei välttämättä ole edullinen vaihtoehto.

Ruoka ei kuitenkaan ole kuin osa kotivaraa. Sen lisäksi tarvitaa vettä. Oma keskikokoinen koirani juo noin litran päivässä, mutta isompi koira juo luonnollisesti enemmän. Tämä pitää ottaa huomioon kotivaran vesimäärässä ihmisille varatun veden lisäksi.

Muita koiran kotivaraan kuuluvia tarvikkeita ovat esimerkiksi ensiapuvälineet, jotka ovat suurelta osin samoja kuin ihmisillä. Koirakin voi tarvita säännöllisiä lääkkeitä, joten niitäkin on hyvä olla varastossa. Enemmän aiheesta voi lukea mm. Suomalaisesta Selviytymisoppaasta tai alan kirjallisuudesta.