Tänä aamuna oli täällä Pohjois-Karjalassa todellinen pääkallokeli. Yöllä oli muutama aste pakkasta ja uutta lunta satoi vielä aamulla tehden tienpinnat todella liukkaaksi. Pöllyävä lumi teki näkemisen ja näkymisen haasteelliseksi. Osa autoista älysi onneksi käyttää takasumuvaloa.
Ajellessani töihin ohitustien rampilta tuli perässä paloauto pillit ja sireenit päällä. Tämä auto pääsi puikkelehtimaan rampista eteenpäin ja liikennevaloista myös. Toinen perässä ajava paloauto ei ollut yhtä onnekas. Se juuttui ramppiin noin minuutiksi, koska autot eivät väistäneet sitä! Vasta liikennevalojen vaihduttua vihreäksi paloauto pääsi jatkamaan matkaa.
Eli homma ei mennyt kuin elokuvissa. Jäin miettimään jo siinä tilanteessa, että voivatko ihmiset todella olla noin typeriä. Autoja olisi voinut siirtää sivuun niin, että hälytysajossa oleva paloauto olisi päässyt jatkamaan matkaa kohteeseen. Vieressä olevan auton nainen näytti olevan kiinnostunut enemmän meikistään kuin siitä mitä ympärillä tapahtui. Kannattaa ajatella, että joskus hälytysajoneuvot voivat olla menossa oman läheisesi avuksi. Väistäisitkö silloin?
5 minuuttia tästä saavuin perille ja näin ikkunasta paikan, jonne paloautot olivat olleet matkalla. Allaoleva kuva on aidosta tilanteesta. Huomisesta lehdestä sitten luetaan miten tilanteessa on käynyt. Toivottavasti henkilövahingoilta vältyttiin.
Kuitenkin autoilijoiden käytös rampilla jäi mietityttämään. Miksi ihmiset eivät väistäneet? Tilaa toki oli rajoitetusti, mutta myös pientareelle olisi voinut ajaa ja saada paloauton mentävä väylä auki. Olisiko valoissa ensimmäisenä olevan auton pitänyt väistää punaisista valoista huolimatta esimerkiksi oikealle - pientareelle? Mitä sanoo tieliikennelaki ja toisaalta se, että hätä ei lue lakia. Itse olisin väistänyt oikealle pientareelle ja ehkä joutunut ajamaan ylimääräiset 500 metriä seuraavasta risteyksestä takaisin omalle reitille. Entä jos tilanteen takia joku pääsi hengestään? Sitähän toki rampilla olevat eivät voi tietää, mutta kyllä minä ainakin väistän aina hälytysajoneuvoa jos se vain suinkin on mahdollista.
Toinen aprikoinnin kohde on se, että kuinka nopeasti kelin liukkaus voi unohtua. Aamulla ei voi olla niin kiire, että riskeeraa perille pääsemisen kiireen tai edellispäivän muistikuvan perusteella. Takatalvikin voi siis yllättää autoilijat kuten ensilumetkin. Outo on ihmismieli. Pari tuntia tästä eteenpäin päivä muuttui aurinkoiseksi ja lämpöasteille. Nyt tiet ovat sulana ja hyvässä kunnossa. Mikä on taas huomisaamun tilanne? Kannattaisiko vilkaista illalla säätiedote ja herätä aamulla varttia aiemmin?
