Mahla

On taas se aika keväästä kun lumet sulavat ja mahla-aika alkaa. Koivun mahla on terveellistä juotavaa, vaikka suoraan puusta, mutta helpointa on valuttaa sitä keräysastiaan. Tähän on olemassa erilaisia tapoja. Tarvitset joko oman koivun tai maanomistajan luvan mahlan keräämiseen, sillä se ei ole jokamiehenoikeus. 

Valitse sopiva koivu, joka on noin 20 cm leveä rinnan korkeudelta. Poraa 3-5 cm syvä reikä yläviistoon puuhun. Reiän halkaisija on noin 1 cm. Laita reikään sopiva letku ja yhdistä se keräysastiaan. Sijoita keräysastia varjon puolelle ja jos mahdollista ympäröi se lumella. Tämä parantaa mahlan säilyvyyttä. Keräysastian voi myös upottaa maahan, ei tietenkään kokonaan, mutta osittain. Muista tyhjentää keräysastia tarpeeksi usein ja pese se myös. Samalla siivilöi mahla. Reikää ei tarvitse tukkia, sillä terve puu osaa tukkia sen itsekin. Samasta koivusta voi ottaa myös seuraavana vuonna.

Toinen tapa kerätä mahlaa on kerätä sitä oksista. Silloin oksien päät leikataan pois ja yhdistetään keräysastiaan - pulloon tai muovipussiin. Näin saatava mahlan määrä on huomattavasti pienempi kuin rungosta kerättäessä. Allaoleva kuva on tästä harvinaisemmasta tavasta kerätä mahlaa.

Mahlaa on kerätty myös kaadetuista puista, jolloin kantoon on koverrettu keräyskuppi. Tätä voi käyttää lähinnä jos puu kaadetaan muutenkin. Tapa ei ole kaikista hygieenisin.

Kaikissa tavoissa hygieniasta on huolehdittava. Välineiden on oltava puhtaita. Mahla ei myöskään säily hyvin. Jääkaapissa vain päivän tai pari. Mahlaa voi kuitenkin pakastaa, joskin maku voi muuttua. Keräysastia kannattaa suojata siten, ettei mahlasta tule lihakeittoa. Eli ei päästetä sinne kutsumattomia vieraita, vaan suojataan astian suu hyvin.

Mahlaa voi käyttää sellaisenaan juotavaksi tai ruuanlaitossa veden asemasta tai leivonnassa. Siitä voi myös keittää siirappia. Paras keräysaika on huhti-toukokuussa kun maassa on vielä osittain lunta ja ulkolämpötila on hieman plussan puolella.

Kannattaa kokeilla.

Mehiläistarhaus ja hunaja

Miksi hunaja on varautujan kannalta hyvä tuote?

Hunaja on yksi maapallon ravitsevimmista, terveellisimmistä ja puhtaimmista tuotteista. Se sisältää monenlaisia sokereita, hivenaineita ja vitamiineja. Hedelmähappojen ansiosta hunajaa voidaan pitää myös luonnonmukaisena säilöntäaineena. Juuri mitkään bakteerit eivät elä hunajassa, ja siksi sitä voi säilyttää huoneenlämmössäkin lähes loputtomiin.

Suomalainen hunaja on yleensä vaaleaa, jähmeää monikukkahunajaa. Hunaja voi myös olla aivan juoksevaa ja siirappimaista tai vaaleaa ja kovaa. Jos suomalainen hunajatuote on saanut joutsenlippumerkin, tuotteessa käytetyn hunajan laatuvaatimukset ovat korkeammat kuin EU-direktiivit edellyttäisivät.

Suomessa mehiläistenhoito ja hunajanvalmistus antavat toimeentulon noin 100–200 hoitajalle. Luonnossa mehiläiset pesivät esimerkiksi ontoissa puissa, mutta tarhauksessa käytetään valmistettuja pesiä, joissa kennot eli vahakakut riippuvat tukien varassa. Kennot voi nostaa hunajan keruuta varten pesästä ulos.

Pesät pidetään ulkona myös Suomen talvessa, ja pesän lämpötila pysyy silti noin 20 asteen tuntumassa. Tarhamehiläiset tarvitsevat talvella ja sateisilla keleillä lisäravintoa, kuten sokeriliuosta, koska ihmiset vievät niiden varsinaisen talviravinnon: hunajan.

Mehiläiset keräävät hunajaa noin kahdeksan tuntia päivässä muutaman kilometrin säteellä pesästä. Ne varastoivat hunajan kennoihin, jotka ne peittävät vahakansilla. Hunajaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraan kennosta. Yleensä hunaja kuitenkin kerätään niin, että vahakannet kuoritaan kennojen päältä ja hunajakennot laitetaan niin sanottuun linkoon, jossa hunaja erottuu kennoista.

Keskimääräinen sato yhdestä pesästä on vuodessa noin 30 kiloa, mutta jopa sataan kiloon on mahdollista päästä. Sato kerätään Suomessa muutaman viikon aikana juhannukselta alkaen. Mehiläiskuningatar eli emo elää noin viisi vuotta, ja pesän tuottavuus laskee emon vanhetessa.

Lisätietoja mehiläisten kasvatuksesta ja hunajan valmistuksesta saa Suomen Mehiläishoitajain Liitolta ja muilta, kuntakohtaisilta yhdistyksiltä. Ne järjestävät myös säännöllisesti mehiläisten hoitokursseja ja julkaisevat erilaisia aineistoja ja oppaita. Paljon tietoa löytyy myös internetistä muun muassa osoitteesta www.hunaja.net

Koiran kotivara

Ihmisen paras ystävä on hyvä huomioida myös kotivarassa. Näitä kaikenkarvaisia kavereita on Suomessa yli 600 000. Yleensä koiran kotivara on hankittu jo sen kummemmin tiedostamatta asiaa. Harvat käyvät ostamassa koiranruokaa päivän tai pari kerrallaan. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. 

Koiran ruokintatapoja on useita, ja lisäksi myös koirilla on erityisruokavalioita. Osa syöttää raakaruokaa, osa kuivaruokaa, osa samaa ruokaa kuin muutenkin perheessä syödään. Suurin osa koirista syö kuivaruokaa, seuraavaksi eniten syödään raakaruokaa ja sitten tulee kotiruoka. Vain pieni osa koirista syö purkkiruokaa.

Kuivaruoka on vaivaton tapa ruokkia koira. Käyt vain ostamassa ison säkin valitsemasi merkin kuivaruokaa ja annostelet siitä tarvittavat annokset. Merkin ratkaisee joko kukkaro, tai se mikä ruoka sopii koiralle. Koiran koko ratkaisee annoskoon ja säkin riittävyyden. Yleensä kuitenkin puhutaan viikkojen tai muutaman kuukauden riittävyydestä. Kuivaruuan lisäksi koira saa usein tuoreita makupaloja kuten esimerkiksi juustoa, leipää, lihaa tai makkaraa - tai sitten valmiita kaupasta ostettuja makupaloja. Itse ostan ruuat 15kg säkeissä pystykorvalleni ja ruoka riittää helposti pariksi kuukaudeksi. En itseasiassa ole mitannut tarkkaan. Yleensä käyn ostamassa uuden säkin kun ruokaa on vielä parin-kolmen viikon tarpeiksi. Kuivaruoka on hyvä vaihtoehto koiran kotivaraan.

Raakaruuan suhteen tilanne on hieman haastavampi. Tässäkin tapauksessa kannattaa aina tehdä ruokaa pidemmän ajan tarpeisiin. Ruokaa voi myös pakastaa ja sulattaa tarpeen mukaan, mutta se vie tietenkin tilaa omilta elintarvikkeilta, ellei sitten ole hommannut tähän tarkoitukseen omaa pakastinta. Pitkän sähkökatkon sattuessa virran saaminen pakastimeen asettaa omat haasteensa, riippuen omasta varautumisen tasosta.

Kotiruuan syöttäminen koiralle on kolmanneksi yleisin ruokintatapa ja sen avulla voi pienentää kodin ruokahävikkiä. Joten siinä mielessä se on hyvin ekolologinen tapa. Tässä kuitenkin pitää muistaa, että kaikki ruoka-aineet eivät sovellu koiralle (sipuli, viinirypäleet tms.)

Pienin osuus ruokinnasta on purkkiruualla. Kotivaran kannalta se on hyvä vaihtoehto säilyvyyden kannalta. Se ei välttämättä ole edullinen vaihtoehto.

Ruoka ei kuitenkaan ole kuin osa kotivaraa. Sen lisäksi tarvitaa vettä. Oma keskikokoinen koirani juo noin litran päivässä, mutta isompi koira juo luonnollisesti enemmän. Tämä pitää ottaa huomioon kotivaran vesimäärässä ihmisille varatun veden lisäksi.

Muita koiran kotivaraan kuuluvia tarvikkeita ovat esimerkiksi ensiapuvälineet, jotka ovat suurelta osin samoja kuin ihmisillä. Koirakin voi tarvita säännöllisiä lääkkeitä, joten niitäkin on hyvä olla varastossa. Enemmän aiheesta voi lukea mm. Suomalaisesta Selviytymisoppaasta tai alan kirjallisuudesta.

Liikenneonnettomuus

Tänä aamuna oli täällä Pohjois-Karjalassa todellinen pääkallokeli. Yöllä oli muutama aste pakkasta ja uutta lunta satoi vielä aamulla tehden tienpinnat todella liukkaaksi. Pöllyävä lumi teki näkemisen ja näkymisen haasteelliseksi. Osa autoista älysi onneksi käyttää takasumuvaloa. 

Ajellessani töihin ohitustien rampilta tuli perässä paloauto pillit ja sireenit päällä. Tämä auto pääsi puikkelehtimaan rampista eteenpäin ja liikennevaloista myös. Toinen perässä ajava paloauto ei ollut yhtä onnekas. Se juuttui ramppiin noin minuutiksi, koska autot eivät väistäneet sitä! Vasta liikennevalojen vaihduttua vihreäksi paloauto pääsi jatkamaan matkaa.

Eli homma ei mennyt kuin elokuvissa. Jäin miettimään jo siinä tilanteessa, että voivatko ihmiset todella olla noin typeriä. Autoja olisi voinut siirtää sivuun niin, että hälytysajossa oleva paloauto olisi päässyt jatkamaan matkaa kohteeseen. Vieressä olevan auton nainen näytti olevan kiinnostunut enemmän meikistään kuin siitä mitä ympärillä tapahtui. Kannattaa ajatella, että joskus hälytysajoneuvot voivat olla menossa oman läheisesi avuksi. Väistäisitkö silloin?

5 minuuttia tästä saavuin perille ja näin ikkunasta paikan, jonne paloautot olivat olleet matkalla. Allaoleva kuva on aidosta tilanteesta. Huomisesta lehdestä sitten luetaan miten tilanteessa on käynyt. Toivottavasti henkilövahingoilta vältyttiin.

Kuitenkin autoilijoiden käytös rampilla jäi mietityttämään. Miksi ihmiset eivät väistäneet? Tilaa toki oli rajoitetusti, mutta myös pientareelle olisi voinut ajaa ja saada paloauton mentävä väylä auki. Olisiko valoissa ensimmäisenä olevan auton pitänyt väistää punaisista valoista huolimatta esimerkiksi oikealle - pientareelle? Mitä sanoo tieliikennelaki ja toisaalta se, että hätä ei lue lakia. Itse olisin väistänyt oikealle pientareelle ja ehkä joutunut ajamaan ylimääräiset 500 metriä seuraavasta risteyksestä takaisin omalle reitille. Entä jos tilanteen takia joku pääsi hengestään? Sitähän toki rampilla olevat eivät voi tietää, mutta kyllä minä ainakin väistän aina hälytysajoneuvoa jos se vain suinkin on mahdollista. 

Toinen aprikoinnin kohde on se, että kuinka nopeasti kelin liukkaus voi unohtua. Aamulla ei voi olla niin kiire, että riskeeraa perille pääsemisen kiireen tai edellispäivän muistikuvan perusteella. Takatalvikin voi siis yllättää autoilijat kuten ensilumetkin. Outo on ihmismieli. Pari tuntia tästä eteenpäin päivä muuttui aurinkoiseksi ja lämpöasteille. Nyt tiet ovat sulana ja hyvässä kunnossa. Mikä on taas huomisaamun tilanne? Kannattaisiko vilkaista illalla säätiedote ja herätä aamulla varttia aiemmin?

Heikoilla jäillä

Kevät tulee - jäät heikkenevät

Yksi kevään saapumiseen ja säiden lämpiämiseen liittyvä ilmiö on jäiden heikentyminen sekä merialueilla että sisävesillä. Silloin on siis aika olla varovainen jäillä liikuttaessa. Jäille ei kannata lähteä yksin – tai jos lähtee, esimerkiksi pilkille, niin kannattaa mennä sellaiselle paikalle, jossa on myös muita huutoetäisyydellä. Autoon kannattaa myös varata lämpimiä vaihtovaatteita.

Jäätilanteen voi tarkistaa linkin takaa.

Jäät voivat olla heikkoja:

• jokien ja ojien suilla
• kanavissa ja kapeikoissa
• siltojen alla
• saarien ja karikkojen lähellä
• virtaavissat paikoissa
• järvessä olevien lähteiden läheisyydessä
• laivaväylillä
• kaislikoissa
• tehtaiden ja voimaloiden läheisyydessä
• jäällä olevat tummat tai keltaiset kohdat ovat myös vaaran merkkejä
• Tuore juuri satanut lumi voi peittää vaaralliset paikat näkymättömiin
• 
  

Jäille ei kannata lähteä ilman asianmukaisia turvavarusteita. Ainakin nämä kannattaa olla mukana jokaisella:

• jäänaskalit, joiden avulla voi kiivetä pois avannosta
• keppi, jolla voi koetella jään kestävyyttä
• kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna
• (matkapuhelinkin kannattaa pakata vesitiiviisti)
• Myös pelastautumispukuun voi investoida. Kovasta hankintahinnasta (useita satoja euroja) huolimatta se voi olla halpa henkivakuutus. Kelluntapuvun huono puoli on siinä, että se kastuu sisäpuolelta, vaikka pitääkin pinnalla. Kelluntapuku on siis eri asia kuin pelastautumispuku.

Jos jäällä on useita henkilöitä, niin ainakin yhden kannattaa kuljettaa edellisten varusteiden lisäksi myös heittoköyttä, jolla saadaan pelastettua jäihin pudonnut henkilö helpommin vedestä. Avun antajan ei kannata mennä avannon reunalle, vaan auttaa jäihin pudonnutta hieman kauempaa ojentamalla pitkä keppi, köysi, kaulaliina tms. välineeksi, jolla voi vetää henkilö pois avannosta.

Mitä teen jos putoan jäihin?

1. Levitä välittömästi kätesi  kun olet putoamassa jäihin. Tämä vähentää riskiä joutua kokonaan veden alle.
2. Pysy rauhallisena, mutta huuda apua.
3. Pyri nousemaan tulosuuntaasi jäänaskalien avulla. Puukkokin voi auttaa, jos jäänaskaleita ei ole. Ilman jäänaskaleita nousu voi olla työlästä. Potki jaloilla apua ja pyri vaaka-asentoon.
4. Vedä itsesi jään reunalle makuulle ja kieri tulosuuntaasi. Jää kestää paremmin kun paino jakaantuu isommalle alalle.
5. Nouse kontalleen ja vasta sitten pystyyn  kun jää varmasti kestää.
6. Poistu tulosuuntaasi
7. Vaihda kuivat vaatteen mahdollisimman nopeasti kun olet varmasti turvassa ja hakeudu lämpimään.

Jos olet talvivaelluksella eräsukset jalassa, niin aukaise suksien siteet ja muista avata myös rinkan lantiovyö jäällä liikuttaessa. Jos mahdollista, älä liiku yksin. Veteen pudotessa rinkka voi hörpätä itsensä täyteen vettä, jolloin se pitää saada nopeasti pois selästä, samoin sukset pitää saada potkaistua nopeasti pois jaloista. Suksisauvoja voi käyttää jäänaskaleina kun ottaa kiinni somman yläpuolelta. Sauvojen hihnat eivät saa olla kiinni käsissä.

Sinisen valon kirous

Valo on askarruttanut mieltä viime aikoina ja useampaan otteeseen olen törmännyt eri lähteissä sinisen valon joko todettuihin tai mahdollisiin haittavaikutuksiin. Oikeastaan tämä pohdinta on luontevaa jatkoa edelliseen aurinkolasipostaukseen.

Luonnollisesti sininen valo tulee auringosta, joka virkistää kehoamme. Sitten aurinko painuu mailleen omia aikojaan ja altistus lakkaa. Siihen ihminen on sopeutunut aikojen saatossa. Siitä huolimatta silmien suojaaminen auringon valolta kannattaa haittavaikutusten minimoimiseksi.

Led -teknologia toi tullessaan sinisen valon määrän lisääntymisen luontaisen auringonvalon lisäksi. Tätä emme ole vielä tiedostaneet yleisesti. Vietämme suuren osan ajastamme näyttöpäätteiden, matkapuhelinten ja led-valojen vaikutuksessa. Kuinka tämä vaikuttaa silmiemme ja koko kehon terveyteen? Asiaa on tutkittu vielä varsin vähän. Se on kuitenkin selvää, että sininen valo on  siinä mielessä haitallista ja voi johtaa sekä silmien että muun kehon toiminnan muutoksiin. Vaikutuksen määrän ja laadun tieteellinen arviointi on kuitenkin vielä kesken.

Kännyköiden, tablettien ja tietokoneiden räplääminen ja näyttöjen sekä led- televisioiden tuijottaminen lisäävät huomattavasti sinisen valon määrää jolle altistumme. Parin viime vuoden aikana on tullut saataville sovelluksia, joiden avulla sinisen valon määrää voi säätää ja suodattaa esimerkiksi auringonnousun ja -laskun mukaiseksi. Näiden laitteiden myöhäinen käyttö siirtää unirytmiä myöhemmäksi kun elimistö luulee katsovansa päivänvaloa.

Myös led-valaistuksen yleistyminen tai käytännössä niiden käyttöön pakottaminen, kun hehkulamput on julistettu pannaan, on lisännyt sinivaloaltistustamme. Joissakin lähteissä on pelätty kirkkaiden ledien tuijottamisen vaurioittavan silmänpohjia.

Sininen valo vaikuttaa siis silmiin niitä rappeuttavasti. Yhteisvaikutus auringosta saatavan sinisen valon ja "keinovalon" kanssa siis lisää riskiä esimerkiksi silmänpohjarappeumaan. Tämän lisäksi sininen valo vaikuttaa unirytmiin. Eli mitä myöhempään illalla altistumme siniselle valolle, sitä myöhemmin nukahdamme. Tämä kierre voi kertautua vakavampina unihäiriöinä ja sitä kautta lisätä muitakin riskejä onnettomuuksiin ja myös mielenterveyttä vaarantaen. Tosin osa tutkijoista ei pidä näytöistä saatavaa sinistä valoa suurena riskinä ainakaan silmien terveydelle. Sininen valo voi kuitenkin estää melatoniinin tuotantoa aivoissa. Tämä aiheuttaa univaikeuksia. Itse olen taipuvainen uskomaan tähän, sillä kuka muistaa, että ennen älypuhelimia olisi ollut kaupat ja apteekit pullollaan melatoniinivalmisteita?

Tästä on löytynyt markkinarakoa esimerkiksi optikoille, jotka ovat alkaneet kaupitella sinisen valon suodattamista silmälasien pinnoitteen avulla. Kännykoille ja tableteille on ollut jo jonkin aikaa sovelluksia sinisen valon suodattamiseen. Nyt tämä ominaisuus on myös otettu käyttöjärjestelmiin valinnaiseksi ominaisuudeksi ainakin joidenkin valmistajien tuotteisiin. 

Kynttilöiden valo on hyvä silmille, siihen elimistömme on sopeutunut. Kunhan ei polta myrkkyjä sisältäviä kynttilöitä ... Ehkäpä siinä on seuraavan jutun juurta.

Aurinkolasit

Aurinkolasien tarpeellisuus

Siristelin silmiä käydessäni postilaatikolla kirkkaassa auringonpaisteessa ja aloin siinä pohtia samalla aurinkolasien merkitystä terveydelliseltä kannalta. Onko niistä jotain oikeaa hyötyä? Tai onko jotain haittaa, jos niitä ei käytä?

Omakohtaisesti olen ainakin huomannut, että jos joutuu siristelemään silmiä vähänkään pitempään niin tulee helposti päänsärkyä, mutta onko vielä jotain muuta miten aurinkolasien puute vaikuttaa? Kyselin asiaa pikaisesti Herra Googlelta ja kyllähän sieltä tietoa löytyy jonkin verran. Yllättävää oli se, että aurinkolasien merkitystä ei ole tutkittu kovinkaan paljoa tieteellisesti.

UV-säteily

Se tiedetään, että auringon ultraviolettisäteily on runsaampaa ja vaarallista varsinkin kun mennään Välimeren korkeudelle ja lähemmäs päiväntasaajaa. Meillä Suomessa UV -säteily ei ole niin voimakasta kuin siellä, mutta esimerkiksi keväthangilla, rannalla ja vesillä ollessa säteilyä heijastuu vedestä tai lumesta. Ja onhan se otsonikerros ohentunut ja sitä kautta UV -säteilyä tulee tännekin enemmän.

Pienet lyhytaikaiset annokset UV -säteilyä ovat hyvä asia, saahan siitä D-vitamiinia, mutta jos ihonsa kärventää, niin se aiheuttaa ihon ja myös silmien palamista. Iho myös vanhenee nopeammin. Kirkas auringonvalo voi aiheuttaa lumisokeutta, jolloin silmän sarveiskalvo vaurioituu ja aiheuttaa tulehduksen. Se kuitenkin paranee parissa vuorokaudessa.

UV-säteilyllä on myös pitkäkestoisempia haittavaikutuksia, jotka tulevat esille vasta vuosien altistuksen jälkeen iän mukana. UV -säteily nopeuttaa kaihin kehittymistä ja myötävaikuttaa silmänpohjan ikärappeuman synnyssä. Lisäksi UV -säteily vaurioittaa soluja. Sitä kautta se voi lisätä ihosyövän riskiä ja ihosyöpä voi tulla myös silmään.

Eli näyttäisi siltä, että silmät kannattaa suojata aurinkolaseilla. Jo pelkkä lippahattu auttaa, samoin tavalliset silmälasitkin, mutta aurinkolasit täydentävät UV -suojaa. On myös miellyttävämpää olla kun ei tarvitse siristellä silmiä.

Millaiset aurinkolasit?

Halvatkin aurinkolasit voivat antaa hyvän suojan. Kannattaa katsoa, että niissä on CE -merkintä ja UV 100% tai UV 400 merkintä, jolloin ne antavat täyden suojan UV -säteilyä vastaan. Polarisoidut aurinkolasit suodattavat pois joko pysty tai vaakasuuntaiset säteet ja ovat hyvät varsinkin vesillä ja lumen äärellä. Aurinkolaseja saa myös vahvuuksilla, jolloin ei tarvitse viritelmiä silmälasien päälle. On myös fotokromaattisia laseja, jotka tummuvat viiveellä auringonvalon määrän mukaan. Ne eivät kuitenkaan toimi autossa, sillä tuulilasi suodattaa UV-säteilyn ja fotokromaattiset lasit eivät tummu silloin. 

Risukeitin

Käyttökokemuksia Sierra Stove risupolttimesta

Sierra poltin – tai risukeitin – on Yhdysvalloissa valmistettu teräksinen poltin jossa voi polttaa periaatteessa mitä tahansa kiinteää polttoainetta. Keittimen apuna on sen alapuolelle sijoitettu paristokäyttöinen tuuletin, joka saa polttimen toimimaan ahjon tavoin.

Suomessa ei ole jälleenmyyjää ja tietääkseni lähin verkkokauppa löytyy Sveitsistä, josta itse sen tilasin. Keittimen voi tilata myös Yhdysvalloista.

Tuotetiedot löytyvät valmistajan sivuilta:

http://www.zzstove.com/

http://www.zzstove.com/mcart/

Sveitsiläisen jälleenmyyjän verkkokauppa löytyy osoitteesta:

http://www.outdoorfeeling.com/

Poltinta saa useilla kokoonpanovaihtoehtoilla. Pelkän polttimen tilaus on luonnollisesti halvinta, sen lisäksi voi tilata upgrade kitin, jolloin mukaan tulee myös tuulisuoja. Complete upgrade kitistä löytyy lisäksi kattila, kansi, säilytyspussi sekä muutama sytytyspala. Keittimeen on saatavissa myös varaosia; tuuletin, sähkömoottori, paristokotelo. Paristokotelon voi vaihtaa myös isompaan, jolloin käyttöaika pitenee. Edellisten lisäksi Yhdysvalloista voi tilata vielä grillilaajennuksen, kipinäsuojan, säilytyspussin, yms hilpettä. Keitintä voi tuunata myös itse mieleisekseen jos valmiit vaihtoehdot eivät miellytä. Keittimestä on saatavana myös titaaninen versio, jolloin paino putoaa lähes kymmenesosaan teräksisen painosta, mutta siihen ei ole saatavana yhtä paljon lisäosia, joita grammanviilaaja tuskin edes kaipaakaan.

Teräksinen keitin painaa lisäosineen noin kilogramman. Ilman lisäosia se painaa hieman yli 500g. Titaanisen paino jää ilman lisäosia noin 60 grammaan. Hintakin muuttuu heti paljon kalliimmaksi kun puhutaan titaanisesta.

En ole laskenut tarkkaan, mutta hintaero tilatessa Sveitsistä ja Yhdysvalloista on tuskin kovin merkittävä. Ainakaan jos otetaan huomioon tilauksen saapumisnopeus. Paketti Sveitsistä tuli alle viikossa. Hintaa tuli postikuluineen tälle Sierran polttimelle lisävarusteineen hieman yli 120€.

Olen käyttänyt keitintä lähinnä pienillä pilkkeillä, joita voi tehdä helposti vaikka reppuun pienen pussillisen sytytystä varten. Maastosta toki löytyy kaikkea poltettavaa; risuja, käpyjä, kuusen alaoksia yms. Nämä polttoaineet vastaavat paremmin keittimen alkuperäistä ideaa. Jos haluaa päästä helpolla niin voi ottaa mukaan sytytyspaloja ja muutamia pieniä, alle 10 cm pitkiä ja pari cm paksuja pilkkeitä. Näitä ei esimerkiksi kahvin keitto vaadi kuin kahteen kämmeneen mahtuvan määrän. Mitä kuivempia puita, sitä tehokkaampi liekki. Tuulettimen ansiosta myös kosteat puut palavat hyvin sytyttyään.

Paristo kestää noin kuusi tuntia käyttöä, riippuen pariston laadusta. Keitin kannattaa tyhjentää joka kerta käytön jälkeen tuhkasta, jolloin keittimen teho pysyy yllä paremmin. Keitin on melko kiikkerä, joten alaosaan kannattaa tehdä irroitettavat levikkeet jalustaan. Ne eivät paina paljoa, mutta lisäävät turvallisuutta tuntuvasti. Yllättävää kyllä keitin ei juurikaan kuumene alaspäin, joten riski tulen leviämiseen tulee lähinnä kipinöistä tai kaatuneesta keittimestä.

Miksi hankkia risukeitin?

Risukeittimen vahvuus on polttoaineen saatavuudessa sekä siinä, että polttoainetta ei yleensä tarvitse kantaa mukana muuten kuin mukavuussyistä. Sen lisäksi polttoaine on ilmaista. Paljon ulkona retkeilevälle tai vaeltavalle tällä on jo merkitystä. Risukeitin myös luokitellaan keittimeksi, joten siihen voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikana. Tietenkin on oltava varovainen – aina. Keittimen hankintahinta kuoleentuu nopeasti polttoainekulujen pysyessä nollassa.

Vaikka olen enemmän nuotion ystävä, halusin tehdä tulet turvallisemmin vaelluskodan sisälle. Tähän tarkoitukseen tämä poltin sopii erinomaisesti. Se antaa lisälämpöä ja valoa, ja huonolla säällä on mukava istua kodassa tuulen ja sateen tuivertaessa ulkopuolella. Lisäksi keitin on myös verrattain kevyt esimerkiksi Trangiaan verrattuna, joten se kulkee vaivattomasti pienessä tilassa rinkassa tai repussa. Kaikki osat pakkaantuvat sisäkkäin. On kuitenkin huomattava, että tavallisessa teltassa sitä ei voi käyttää tulipalovaaran takia.

Huonoja puolia on lähinnä kattiloiden nokeentuminen, jolloin säilytyspussi on hyvä olla olemassa. Keittimen jäähtyminen ottaa myös oman aikansa, jos jää odottamaan kaiken polttoaineen palamista loppuun saakka. Kekäleet voi tietenkin kaataa pois keittimestä, kunhan huolehtii niiden sammutuksesta. Keittimen kiikkeryys tulikin jo mainittua, mutta sen voi poistaa helposti pienellä lisätuunauksella. Varaparisto kulkee mukana paristokotelossa ja pitemmälle reissulle niitä voi tarvita useampia. Tässä mallissa paristokotelossa on yksi ruuvi, joten työkalu sen avaamiseen on oltava mukana. Vaarana on myös johtojen katkeaminen tai moottorin hajoaminen kesken reissun. Poltin toimii kuitenkin kohtuullisesti myös ilman tuuletinta, mutta ei yhtä tehokkaasti.

Vanhan blogin artikkeleita koottu nettisivulle

Kokosin vanhalta blogi.varaudu.fi sivustolta pelastettuja artikkeleita uuteen kotiin. Niitä löytyy osoitteesta:

https://sites.google.com/view/kotivara-ja-varautuminen/etusivu

En laita niitä enää erikseen tänne uuteen blogiin, vaan siirrän vanhat pelastuneet artikkelit sinne. Niitä voi käydä lukemassa sieltä. Laitan vielä tämän blogin etusivulle suoran linkin sivustolle.

Kotivara osaksi arkea

Suomalaisen selviytymisoppaan kirjoittamisen jälkeen olen ilokseni huomannut, että kotivarasta on alettu puhua yleisemmin. Aiemmin koko kotivaran käsite oli varsin vieras suurelle yleisölle, mutta nyt monet verkkosivut kirjoittavat siitä ja antavat ohjeistusta. Oma käsitykseni kotivarasta poikkeaa hieman nykyisestä viranomaissuosituksesta sen keston osalta ja ehkä myös joidenkin varusteiden osalta. 

Kotivaralla tarkoitetaan viranomaissuosituksen (SPEK = Suomen pelastusalan keskusjärjestö) mukaan sellaisia välttämättömyystarvikkeita, joiden avulla yksi henkilö selviää useamman päivän, jopa viikon, poikkeusoloissa. Luonnollisesti kotivaran määrä kerrotaan perheenjäsenten määrällä, ainakin elintarvikkeiden osalta. 

Pääsisältö kotivarassa onkin elintarvikkeissa, mutta pelkällä ruualla ei pärjää. Lisäksi tulee olla vettä ja muita nestemäisiä juomia sekä varusteita, joiden avulla ruuan voi kypsentää ilman sähköä. Samoin taloudessa pitää olla tilapäiskypsentämiseen soveltuvia keittoastioita. Lisäksi on varattava lämpimiä vaatteita siltä varalta, että poikkeustilanne sattuukin paukkupakkasilla. Kotivaraan pitää varata myös lääkkeitä ja tarvittaessa esimerkiksi vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita sekä pesuaineita.

Elintarvikkeiden valinta kotivaraan tapahtuu omien mieltymysten mukaan siten, että valitaan hyvin säilyviä ja oman perheen makutottumuksiin sopivia tuotteita. Perusvalikoimaan kuuluu esimerkiksi makaronia, riisiä, puurohiutaleita, muroja, hedelmä-, liha- ja valmisruokasäilykkeitä, mehuja, tai mehutiivistettä UHT-maitoa tai maitojauhetta, kahvia, teetä, sokeria, jauhoja, kuivahiivaa, hilloja ja keksejä sekä muita herkkuja.  Olennaista on se, että kotivaraa on riittävästi ja että se on sellaista jota myös tekee mieli syödä. Ei ole mieltä ostaa sellaisia elintarvikkeita joita ei halua syödä.

Muita kotivaraan tarvittavia varusteita ovat henkilökohtaiset lääkkeet ja hyvin varusteltu lääkekaappi sidetarpeineen ja puhdistusaineineen. Hygieniatarvikkeita kuten astian- ja pyykinpesuaineita, vaippoja, vessapaperia, shampoota ja saippuaa, kuukautissuojia, hammastahnaa yms. tulee myös varata varastoon. Ruuanlaitto poikkeustilanteessa voi olla ongelma varsinkin kaupunkilaisilla, joilla ei ole tulisijaa. Siksi kannattaa hankkia retkikeitin, esimerkiksi Trangia tai kaasukeitin, joita pitää myös opetella käyttämään. Lisäksi on huolehdittava siitä, että retkikeittimeen on polttoainetta riittävästi. Tulisijan tai grillin omistajien tulee huolehtia siitä, että saatavilla on polttopuuta, hiiliä tai kaasua, sekä sellaisia kattiloita, joissa voi tehdä ruokaa tulilla. 

Muita kotivarassa pidettäviä varusteita ovat esimerkiksi kynttilät, taskulamput, paristot, paristokäyttöinen radio, lämpimät vaatteet ja tulentekovälineet. Tänä päivänä myös matkapuhelimen virtapankki on hyvä olla olemassa ja ladattuna, olettaen että kännykäverkko toimii. Jokaisen täytyy loppujen lopuksi määritellä itse tai yhdessä perheensä kanssa mihin kaikkeen haluaa varautua. Kotoa on hyvä löytyä myös perustyökaluja; vasara, saha, ruuvitalttoja, pihtejä yms.

Elintarvikkeiden määrää voi arvioida esimerkiksi allaolevien tietojen avulla / henkilö / viikko:

* makaronia 500 g

* leipää ja viljatuotteita 1,5 kg

* rasvoja ja öljyä 500 g

* hedelmiä ja marjoja 1 kg

* vihanneksia ja juureksia 1,5 kg

* perunaa 500 g

* sokeria 500 g

* riisiä 500 g

* maitoa ja maitotuotteita 1,3 kg

* lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg

* herkkuja 1 kg (suklaalevyn kuva)

* juomia ja vettä 15 l

Lähteenä elintarvikemääriin on käytetty Pelastustoimen verkkosivujen turvaopasta. 

Helppo keino arvioida omaa tai oman perheen kulutusta on kirjata viikon ajan käytettyjen elintarvikkeiden määrä ja toimia sen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon elintarvikkeiden säilyvyys ja muokata omaa listaa sen mukaisesti.

Vaikka viranomaissuositus kotivaran suuruudesta on pienentynyt vuosien varrella ensin kahdesta viikosta viikkoon ja nyt muutamaan päivään, niin mikään ei estä varautumasta pitempiaikaiseen poikkeustilanteeseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viikon  kotivara on vähimmäisvaatimus jokaiseen talouteen, mieluummin kahden viikon.

Vedenjakelukin voi keskeytyä pitemmäksi aikaa. Juomaveden jakelua viranomaiset pyrkivät järjestämään mahdollisimman pian, mutta WC:n käyttö muodostuu ongelmaksi. Tavallista pönttöä voi vetää vain kerran, mikäli vettä ei tule. Tähänkin voi toki varautua esimerkiksi ostamalla tilapäiskäyttöön tarkoitetun retkikäymälän tai kemiallisen WC:n. Pönttöön voi myös viritellä muovipussin, johon tarpeet tehdään ja viedään talon ulkoroskikseen.

Yksi puuttuva näkökanta viranomaissuosituksessa on vedenkäyttö peseytymiseen. Tämän lisäksi vettä tarvitaan myös pyykinpesuun. Viranomaissuositus ei ota huomioon tähän vaadittavaa vesimäärää. 15 litraa vettä kuluu viikossa helposti juomavetenä  ja ruuanlaitossa. Siitä määrästä ei riitä vettä peseytymiseen. Pieneen peseytymiseen ja juomavedeksi riittää noin 6l vettä / henki / päivä. Tämäkin on vain murto-osa siitä mitä tavallisesti kulutetaan normaalioloissa. Keskimäärin suomalainen käyttää 155 litraa vettä vuorokaudessa (Motiva 2016).

Toinen puuttuva näkokanta viranomaissuosituksissa ovat lemmikkieläimet. Karvaiset tai karvattomat kaverit tarvitsevat myös ruokansa ja vievät osansa vedestä. Akvaarioissa ja terraarioissa sähkövirran puute aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi veden hapettamisen osalta sekä valon ja lämmön puutteen muodossa. Näihin voi myös keksiä tilapäisratkaisuja. Esimerkiksi invertteri ja vapaa-ajan akku voivat pelastaa tilanteen.

Jo kaksi päivää ilman sähköä voi turmella myös pakasteet ja jääkaapin sisällön. Tässä tulemmekin seuraavaan ongelmaan. Raja, jossa kotivaran pitäminen muuttuu varautumiseksi ei ole helppo määritellä. Tuskin sitä on kukaan edes sen syvällisemmin miettinytkään. Kuitenkin lähtisin siitä, että kotivaraan kuuluvat asiat ovat arkisia ja niitä on helposti saatavilla. Lisäksi kotivaran tarkoituksena on selvitä lyhytkestoisesta ja tilapäisestä häiriötilanteesta.

Varautuminen on luonteeltaan pitkäkestoisempaa ja monipuolisempaa. Jos haluaa varautua, niin kotivara on vasta alku. Varautumisessa otetaan lisäksi huomioon monia muitakin asioita. Varustelistakin on pitempi. Kotona pitää olla käteistä, polttoaineita autoon, suunnitelmaa minne poistua hätätilanteessa ... mutta se onkin sitten jo pitempi juttu.

Kuvassa viikon elintarvikkeet yhdelle henkilölle. Kuva otettu Pohjois-Karjalan Martoille pitämästäni kotivarakoulutuksesta.

Tervetuloa

Tämän blogin aihepiirit koostuvat pääasiassa kotivaraan ja varautumiseen liittyvistä postauksista. Aiempi blogini blogi.varaudu.fi hakkeroitiin kaksi kertaa ja nyt siirryn takaisin turvallisempaan alustaan, jota ei tarvitse sen kummemmin huoltaa. 

Osa postauksista tulee olemaan vanhan blogin posteja, mutta uutta tulee myös sitä mukaa kun uusia ajatuksia herää. Toivottavasti tämä blogi auttaa sinua tiedostamaan henkilökohtaisen varautumisen mielekkyyden ja kenties aloittamaan varautumisen - tai kehittämään sitä entisestään. Tervetuloa varautumisen ajatusmaailmaan.