Varautuminen

Suomalaiset puhuvat ainakin toistaiseksi enemmän puhekielessä survivalismista kuin varautumisesta. Tämä johtuu luultavasti enemmän sanan alkuperästä kuin tarkan merkityssisällön hakemisesta tälle. Sanan alkuperähän juontaa enganninkieliseen survive tai survival sanaan, joka pitää sisällään alunperin lähinnä hengissäpysymisen ja selviytymisen. Myöhemmin sanan rinnalle on tullut englanninkielisessä kirjallisuudessa muita termejä kuten preparedness, tai prepping eli valmistautuminen. Nämäkään eivät kata koko varautumisen aihepiiriä, sillä valmistautuminen odottaa jotain johon valmistautua. Yleensä odotetaan jotain suurta mullistusta, joka muuttaa maailmaa ratkaisevalla tavalla. Kuitenkin varautuminen lienee onnistunein suomenkielinen vastine tälle ajatusmaailmalle. Varautuminen tapahtuu jonkin asian varalta. Varautuja ei todellakaan toivo, että asiat menisivät pieleen, mutta on valmiimpi jos asiat menevät.

Varautuminen on suhteellisen neutraali arvolataukseton termi, joka sopii suomalaiseen suuhun paremmin ilman ennakkomielikuvia maastopukuisista patriooteista jotka varustavat bunkkeriaan. Varautuminen lähtee arkisista asioista. Suomalainen selviytymisopas -kirjassa esittelelin mihin kaikkeen voi ja kannattaa varautua omissa arkiympyröissä. Kirja esittelee myös muita vähemmän arkisia riskejä ja skenaarioita sekä antaa vinkkejä kuinka riskejä voi vähentää omalla toiminnallaan. Kirjan saatavuus tosin on heikko. Sitä ei tahdo löytyä enää mistään. Pitäisi varmaan kirjoittaa uusi päivitetty versio.

Varautumisen perusta on siinä, että oppii tiedostamaan ympäristönsä riskit sekä arvioimaan niiden todennäköisyyden. Varautuja ei ole vainoharhainen kaikkialla mörköjä näkevä hörhö, vaan omat henkilökohtaiset mahdollisuutensa ja rajoituksensa tunteva, ympäristönsä riskit tiedostava, itsenäisesti ajatteleva henkilö. Hän on varautunut mahdollisesti pieleen meneviin asioihin sekä ajatuksen että varusteidensa kautta. Lisäksi hän on valmis oppimaan uutta ja on kiinnostunut hyvin erilaisista taidoista mielenkiintonsa mukaan, sekä sen mukaan mitä taitoja hän ajattelee tarvitsevansa erilaisissa tilanteissa. Varautuja ei siis automaattisesti odota asioiden menevän aina pieleen tai odota maailmanloppua bunkkerissaan, vaan elää normaalia elämää avoimin silmin, mutta tiedostaen sen, että kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan.

Varautumisen ensimmäinen askel lähtee korvien välistä. Ensin pitää tiedostaa varautumisen tarve ja perustella se itselle. Kun huomaa varautumisen olevan järkevää alkaa miettiä mihin ja miten pitäisi varautua. Kannattaa aloittaa hyvin arkisista asioista ja miettiä asioita turvallisuuden kannalta sekä sellaisten tilanteiden varalta, jolloin esimerkiksi sähköt, kaasunjakelu, vedenjakelu tai lämmitys eivät toimi. Kun miettii näitä – alkaa ajattelemaan asioita varautumisen kannalta. 

Oma arki on saatava ensin kuntoon. Ensimmäinen asia, joka varautujalla tulee olla kunnossa on kotivara. 

Hätävara

Olen viime aikoina miettinyt paljon kotivaraa käsitteenä ja sen sisältöä. Yksi näkökulma siitä vielä puuttuu, nimittäin se, että osa ihmisistä ajattelee kotivaran olevan jollain tavalla erillinen varasto joka on irti tavallisesta elämästä. Myös osa preppaajista ja varsinkin survivalisteista ajattelee näin. Jos kotivaran ajattelee olevan erillinen varasto sen luonne muuttu myös erilaiseksi ja nimike ei enää olekaan kotivara vaan hätävara.

Mitä eroa on kotivaralla ja hätävaralla?

Kotivara on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön eikä erilliseksi varastoksi. Toimiva kotivara myös helpottaa tavallista arkea ja säästää sekä rahaa että aikaa kun aina ei tarvitse lähteä kauppaan jonkun pienen puuttuvan asian takia. Hätävara puolestaan on hankittu ainoastaan poikkeustilanteita ajatellen, joten sen sisältö painottuu eri asioihin kuin kotivara. Hätävara voi olla osa pitempiaikaista varautumissuunnitelmaa tai sitten vain lyhytaikaiseen poikkeustilanteeseen tarkoitettu varasto joka säilyy hyvin. Hätävarakaan ei koostu pelkästään elintarvikkeista. Hätävarassa ei yleensä säilytetä hanavettä. Sen sijaan on voitu hankkia varastoon pullotettua vettä, vedenpuhdistusvälineitä tai kemikaaleja.

Mikä hätävara sitten on?

Hätävara on ainoastaan poikkeustilanteisiin tarkoitettu varanto. Siihen kuuluu samoja tuotteita kuin kotivaraan, mutta merkittävin ero on siinä, että siihen ei kuulu elintarvikkeiden tuoretuotteita eikä muitakaan huonosti säilyviä tuotteita. Hätävara on nimensä mukaisesti tarkoitettu hätätilanteisiin. Se voi sisältää myös tarvikkeita, joiden avulla selvitään myös kodin ulkopuolella, joten tässä tulee selkeä yhtymäkohta käsitteeseen BOB (Bug Out Bag). Suomeksi poistumispakkaus tai evakuointipakkaus. Tämä kolmen vuorokauden pakkaus sisältää kaiken minkä avulla selviää 72h myös kodin ulkopuolella.

Hätävara voi olla rakennettu ajatuksella hanki ja unohda. Tämä tämä tarkoittaa, että sitä ei ole tarkoituksella hankittukaan käytettäväksi normaaliolosuhteissa. Maailmalla on olemassa tähän tarkoitukseen rakennettuja valmiita elintarvikkeista koostuvia kokonaisuuksia. Sillon voi valita kuinka pitkäksi aikaa haluaa nämä hankkia ja mitä tämä valmis paketti pitää sisällään. Valmistajia ovat mm. Wise Company ja Mountain House. Näitä ei siis saa Suomesta valmiina paketteina. Mountain Housen tuotteita saa kyllä retkiruokina useistakin paikoista. Muitakin valmistajia löytyy. Voi olla, että koronaviruksen jälkeen kysyntä tähänkin tuoteryhmään herää myös täällä Suomessa.

Itse olisin valmis hankkimaan tämäntyyppisen elintarvikepaketin vapaa-ajan asuntoon mökille. Näin ei tarvitsisi miettiä säilyvyyttä tai säilytysolosuhteita niin paljon kuin nykyisin. Näiden valmiiden elintarvikepakettien säilyvyys on jopa 30 -vuotta. Juuri siksi tarkoitan, että nämä ovat osta ja unohda tyyppisiä. Kun ne on kerran hankkinut tietää, että ne säilyvät pitkään odottamassa käyttöä. Nämä valmiit pakkaukset ovat kustannuksiltaan varsin kalliita, kuten linkkien kautta voi todeta. Tietysti kaikki on suhteellista. Tositarpeessa kiittää itseään investoinnista.


Kesämökin hätävara

Hätävara voi olla myös vapaa-ajan asuntoon tarkoitettu varanto. Koska vapaa-ajan asunnolla ei olla kokoaikaisesti, siellä ei myöskään voi varastoida esimerkiksi tuore-elintarvikkeita. Siksi kesämökkien kotivara on erilainen kuin vakituisen asunnon, ja sen takia nimitys ei ole sama. Mökkeilykauden aikana ja sen jälkeenkin  vapaa-ajan asunnolle voi jättää hätävaran - ihan jo siksi, että omasta kodista voi joutua lähtemään yllättäen, jolloin poistumispaikkama voi olla oma vapaa-ajan asunto. On järkevää pitää elintarvikkeita ja muita kotivaraan liittyviä tarvikkeita myös siellä. Tällöin voidaan puhua BOL:sta (Bug Out Location) kuten englanniksi asia ilmaistaan. Suomessa tämänkaltaisia paikkoja on historian saatossa kutsuttu piilopirteiksi, mutta nykyisin ehkä todenmukaisempi ja yleisempi ilmaus on mökki. Toki se voi olla muukin paikka. Etukäteen mietittyjä poistumispaikkoja voi olla useampia eri ilmansuunnissa.

Elintarvikkeet ja muut varusteet pitää valita siten, että ne säilyvät talven ylikin. Lisäksi ne pitää suojata hyvin sekä kosteudelta, lämpötilan vaihteluilta, että eläimiltä. Yleensä mökeillä on luonnon omia kutsumattomia vieraita. Hyönteiset, hiiret ja muut pienet eläimet tulevat etsimään ruokaa mökeiltä kun ruoka käy vähiin luonnossa. Tällöin on hyvin tärkeää, että elintarvikkeet on suojattu asianmukaisesti. Ei ole liioittelua laittaa niitä ensin ilmatiiviisiin astioihin ja sitten vielä peltirasioihin tai lasipurkkeihin.

Useimmat elintarvikkeet eivät kestä toistuvaa sulamista ja jäätymistä. Nekin jotka kestävät saattavat muuttua maultaan ja rakenteeltaan. Elintarvikkeiden kannalta olisi hyvä jos ne eivät pääsisi jäätymään ollenkaan. Ne olisivat siis kellarissa tai muussa paikassa, jossa olisivat suojassa pakkaselta, kondenssivedeltä ja eläimiltä. Kannattaa siis harkita maakellarin rakentamista mökille. Varsinkin sähköttömillä mökeillä siitä on hyötyä.


Mitkä elintarvikkeet sopivat talvisäilytykseen? Oletetaan, että ne on asianmukaisesti suojattu. 


Kannattaa aina jättää avaamaton paketti, tai ilmatiiviisti pakattu. Teollisesti ilmatiiviisti folioon tyhjiöpakatut tuotteet ovat parhaita. Kahvi, tee, sokeri, suola, valmispata-ainekset, retkiruuat yms. säilyvät varsin hyvin. Tätä listaa ei kannata ottaa kiveen hakattuna totuutena, sillä muuttujia on monta matkan varrella. Asiasta on myös vaikea löytää kirjoitettua, tutkittua tietoa. Kokemus opettaa, mutta kannattaa aina pelata varman päälle.

Säilyketölkit ovat hyviä jos eivät pääse jäätymään tai kosteudelle alttiiksi. Säilykkeet voivat olla syötäviä vielä jäätymisen jälkeenkin, mutta rakenne voi muuttua. Älä koskaan käytä säilyketölkkiä, joka on kolhiintunut, pullistunut, tai ruostunut. Ilmatiiviisti suojatut kuivatuotteet: riisi, pastat, puurohiutaleet, sokeri, hunaja, jauhot, mausteet säilyvät myös. Tosin maku saattaa muuttua ja paakkuuntumista tapahtua.  Näkkileipä säilyy myös kunhan on suojattu kunnolla. Samalla tavalla maku voi muuttua. Vettä sisältäviä elintarvikkeita ei voi säilyttaa tiloissa jossa lämpötila vaihtelee pakkasen ja lämpöasteiden välillä. Vesi laajenee jäätyessään ja voi rikkoa säilytysastian, pussin tai purkin.

Tämä  elintarvikkeiden talvisäilytys on aihepiiri, josta haluaisin kuulla teidän lukijoiden kokemuksia ja vinkkejä. Mitkä tuotteet olette kokeneet hyvin säilyviksi ja mitkä eivät säily?

Avaako koronavirus ihmisten silmät?

Olisiko nyt menossa tapahtumaketju, joka saisi suuret massatkin tajuamaan varautumisen mielekkyyden? Viime kuukausien ajan olemme saaneet seurata koronaviruksen jylläämistä maailmalla. Aluksi se tuntui kaukaiselta vain muita koskettavalta tapaukselta, mutta viimeistään viruksen rantautuminen Eurooppaan alkoi vaikuttamaan ihmisten jokapäiväiseen elämään myös täällä pohjolan perukoilla. Siihen asti olimme ja elimme kuin lintukodossa.

On ollut mielenkiintoista seurata kuinka nopeasti tapahtumat ovat edenneet.  Reagointi asiaan alkoi täällä Suomessa todenteolla vasta muutamia päiviä sitten kun Suomessa todettiin ensimmäiset altistuneet. Herää kysymys miksi tähän ei puututtu jo aiemmin? Vasta Italian tapausten jälkeen täällä herättiin poliittisella tasolla tekemään jotain asian eteen. Viruksen tänne saapumista emme varmasti olisi pystyneet estämään, mutta ehkä kuitenkin hidastamaan sen tuloa.

Viimeiset pari päivää ovat olleet kaupoissa yhtä sirkusta. Hyllyt tyhjenevät tietyistä tuoteryhmistä ja ihmisten varautumisen symboliksi on noussut vessapaperi. Sitä hamstrataan nyt toden teolla. Eipähän tule hätä käteen.

Ehkä omakohtaisen varautumisen merkitykseen ja kotivaran ylläpitämiseen olisi voinut herätä jo aiemmin, ennen tätä suurta ryysistä. Tästä huolimatta osa ihmisistä ajattelee edelleen kaiken tämän olevan vain "tavallista flunssaa" joita tulee ja menee. Se heijastuu myös asenteissa. Nettipalstojen mielipidekirjoituksissa paistaa välinpitämättömyys ja vähättely. Osalla se heijastuu myös käytännön asteella kun ei välitetä karanteenisuosituksista, vaan juostaan kylillä entiseen malliin. Edesvastuutonta ja omahyväistä toimintaa.

Viruksen uhkaa ei pidä myöskään liioitella, sillä se lietsoo paniikkimielialaa, jota jo nyt todistamme kauppojen tyhjiä hyllyjä katsellessamme. Samoin tiedotusvälineissä virusasiaa tulee joka tuutista. Viruksesta on tullut toisille myös rahanteon väline. Lehdet myyvät hyvin ja netissä riittää klikkauksia. Toisaalta me emme tiedä viruksen todellista levinneisyyttä ja vaikutusta kuin todettujen tautitapausten perusteella. Totuutta on voitu kaunistella.

Tällä viruksella on todella suuri vaikutus maailmanlaajuisesti. Tuntuu siltä, että sen terveysvaikutukset ovat pienemmät kuin taloudelliset vaikutukset. Tietenkin jokainen kuolemantapaus on liikaa. Emme ole vielä edes siinä tilanteessa, että viruksen vaikutus näkyy toden teolla maailmantaloudessa. Pörssikurssit ovat kyllä jo laskeneet, mutta luultavasti tämä on vasta alkusoittoa kaikkine heijastusvaikutuksineen. Jossain vaiheessa tavaroista voi tulla pulaa. Paljon riippuu myös siitä miten virus saadaan hallintaan, tai saadaanko siihen toimiva rokote.

Eli vaikutuksia on ja lisää on luvassa. Mitä tästä voisi oppia jo tässä vaiheessa? Ainakin sen, että uhkiin kannattaa reagoida nopeasti valtiollisella tasolla. Rajat kannattaa laittaa kiinni nopeasti ja rajoittaa matkustamista. Maahan tulevat kannattaa laittaa karanteeniin herkemmin. Ja karanteenin pitää olla sellainen, jolla on jotain merkitystä.

Ihmisten kannattaa ylläpitää jatkuvasti omaa kotivaraansa. Jokainen voi itse päättää kuinka pitkäksi aikaa haluaa varautua. Suomen viranomaissuositus on tällä hetkellä 72h, eli kolme vuorokautta. Minusta se on liian lyhyt aika. Jos koko perhe sairastuu, tai joutuu karanteeniin tms. kolme päivää on todella lyhyt aika. Tavallinen flunssa tai vatsatautikin voi kestää helposti sen aikaa.

Kehottaisin jokaista perhettä testaamaan oman varautumisen tason helpolla testillä. Sammuttakaa kodista sähköt perjantaina ja laittakaa ne päälle vasta sunnuntai-iltana. Luultavasti siinä vaiheessa jotain ajateltavaa  ja parannettavaa on jo ilmaantunut.

Tietoa koronaviruksesta kannattaa etsiä monesta eri lähteestä ja katsoa esimerkiksi WHO:n sivut:

https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019

sekä kotimaasta esimerkiksi THL:n sivuilta:

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19

Miksi varautua?

Tämän päivän lehdessä on yksi hyvin konkreettinen syy siihen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005633034.html

Kemikaalijuna on kellahtanut kyljelleen ja vaarallista nestettä valuu maahan. Neste on herkästi syttyvää ja suuremman katastrofin ainekset ovat kirjaimellisesti ilmassa.

Sitten entä jos skenaarioon. Entä jos tämä neste syttyy tuleen? Siitä todennäköisesti leviää myrkyllisiä kaasuja tuulen mukana. Onneksi tämä vahinko sattui harvaan asutulla alueella. Mitä jos sama tapahtuisi jonkun kaupungin keskustassa? Silloin voisi olla tilanne, jossa asukkaat evakuoitaisiin tai jouduttaisiin pelastautumaan sisätiloihin. Olisitko valmis viettämään sen ajan turvallisesti sisällä nälkää ja janoa kärsimättä? Onko sinulla kotivara? Onko se riittävän laaja ja monipuolinen? Olisitko valmis evakuointiin ja olisiko sinulla valmius lähteä esimerkiksi puolessa tunnissa tai lyhyemmässä ajassa? 

Uskon, että liian moni joutuu toteamaan olevansa valmistautumaton tämänkaltaisiin tilanteisiin Eihän sellaisten pitäisi olla edes mahdollisia nyky-yhteiskunnassa. Mutta kuten nähdään, niin kaikkea voi tapahtua. Nyt on kuitenkin onni matkassa, ainakin toistaiseksi. Tätä kirjoittaessa tilanne on vielä  päällä ja riskit suuronnettomuuteen ovat edelleen olemassa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Koiran kotivara

Ihmisen paras ystävä on hyvä huomioida myös kotivarassa. Näitä kaikenkarvaisia kavereita on Suomessa yli 600 000. Yleensä koiran kotivara on hankittu jo sen kummemmin tiedostamatta asiaa. Harvat käyvät ostamassa koiranruokaa päivän tai pari kerrallaan. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. 

Koiran ruokintatapoja on useita, ja lisäksi myös koirilla on erityisruokavalioita. Osa syöttää raakaruokaa, osa kuivaruokaa, osa samaa ruokaa kuin muutenkin perheessä syödään. Suurin osa koirista syö kuivaruokaa, seuraavaksi eniten syödään raakaruokaa ja sitten tulee kotiruoka. Vain pieni osa koirista syö purkkiruokaa.

Kuivaruoka on vaivaton tapa ruokkia koira. Käyt vain ostamassa ison säkin valitsemasi merkin kuivaruokaa ja annostelet siitä tarvittavat annokset. Merkin ratkaisee joko kukkaro, tai se mikä ruoka sopii koiralle. Koiran koko ratkaisee annoskoon ja säkin riittävyyden. Yleensä kuitenkin puhutaan viikkojen tai muutaman kuukauden riittävyydestä. Kuivaruuan lisäksi koira saa usein tuoreita makupaloja kuten esimerkiksi juustoa, leipää, lihaa tai makkaraa - tai sitten valmiita kaupasta ostettuja makupaloja. Itse ostan ruuat 15kg säkeissä pystykorvalleni ja ruoka riittää helposti pariksi kuukaudeksi. En itseasiassa ole mitannut tarkkaan. Yleensä käyn ostamassa uuden säkin kun ruokaa on vielä parin-kolmen viikon tarpeiksi. Kuivaruoka on hyvä vaihtoehto koiran kotivaraan.

Raakaruuan suhteen tilanne on hieman haastavampi. Tässäkin tapauksessa kannattaa aina tehdä ruokaa pidemmän ajan tarpeisiin. Ruokaa voi myös pakastaa ja sulattaa tarpeen mukaan, mutta se vie tietenkin tilaa omilta elintarvikkeilta, ellei sitten ole hommannut tähän tarkoitukseen omaa pakastinta. Pitkän sähkökatkon sattuessa virran saaminen pakastimeen asettaa omat haasteensa, riippuen omasta varautumisen tasosta.

Kotiruuan syöttäminen koiralle on kolmanneksi yleisin ruokintatapa ja sen avulla voi pienentää kodin ruokahävikkiä. Joten siinä mielessä se on hyvin ekolologinen tapa. Tässä kuitenkin pitää muistaa, että kaikki ruoka-aineet eivät sovellu koiralle (sipuli, viinirypäleet tms.)

Pienin osuus ruokinnasta on purkkiruualla. Kotivaran kannalta se on hyvä vaihtoehto säilyvyyden kannalta. Se ei välttämättä ole edullinen vaihtoehto.

Ruoka ei kuitenkaan ole kuin osa kotivaraa. Sen lisäksi tarvitaa vettä. Oma keskikokoinen koirani juo noin litran päivässä, mutta isompi koira juo luonnollisesti enemmän. Tämä pitää ottaa huomioon kotivaran vesimäärässä ihmisille varatun veden lisäksi.

Muita koiran kotivaraan kuuluvia tarvikkeita ovat esimerkiksi ensiapuvälineet, jotka ovat suurelta osin samoja kuin ihmisillä. Koirakin voi tarvita säännöllisiä lääkkeitä, joten niitäkin on hyvä olla varastossa. Enemmän aiheesta voi lukea mm. Suomalaisesta Selviytymisoppaasta tai alan kirjallisuudesta.