Varautuminen

Suomalaiset puhuvat ainakin toistaiseksi enemmän puhekielessä survivalismista kuin varautumisesta. Tämä johtuu luultavasti enemmän sanan alkuperästä kuin tarkan merkityssisällön hakemisesta tälle. Sanan alkuperähän juontaa enganninkieliseen survive tai survival sanaan, joka pitää sisällään alunperin lähinnä hengissäpysymisen ja selviytymisen. Myöhemmin sanan rinnalle on tullut englanninkielisessä kirjallisuudessa muita termejä kuten preparedness, tai prepping eli valmistautuminen. Nämäkään eivät kata koko varautumisen aihepiiriä, sillä valmistautuminen odottaa jotain johon valmistautua. Yleensä odotetaan jotain suurta mullistusta, joka muuttaa maailmaa ratkaisevalla tavalla. Kuitenkin varautuminen lienee onnistunein suomenkielinen vastine tälle ajatusmaailmalle. Varautuminen tapahtuu jonkin asian varalta. Varautuja ei todellakaan toivo, että asiat menisivät pieleen, mutta on valmiimpi jos asiat menevät.

Varautuminen on suhteellisen neutraali arvolataukseton termi, joka sopii suomalaiseen suuhun paremmin ilman ennakkomielikuvia maastopukuisista patriooteista jotka varustavat bunkkeriaan. Varautuminen lähtee arkisista asioista. Suomalainen selviytymisopas -kirjassa esittelelin mihin kaikkeen voi ja kannattaa varautua omissa arkiympyröissä. Kirja esittelee myös muita vähemmän arkisia riskejä ja skenaarioita sekä antaa vinkkejä kuinka riskejä voi vähentää omalla toiminnallaan. Kirjan saatavuus tosin on heikko. Sitä ei tahdo löytyä enää mistään. Pitäisi varmaan kirjoittaa uusi päivitetty versio.

Varautumisen perusta on siinä, että oppii tiedostamaan ympäristönsä riskit sekä arvioimaan niiden todennäköisyyden. Varautuja ei ole vainoharhainen kaikkialla mörköjä näkevä hörhö, vaan omat henkilökohtaiset mahdollisuutensa ja rajoituksensa tunteva, ympäristönsä riskit tiedostava, itsenäisesti ajatteleva henkilö. Hän on varautunut mahdollisesti pieleen meneviin asioihin sekä ajatuksen että varusteidensa kautta. Lisäksi hän on valmis oppimaan uutta ja on kiinnostunut hyvin erilaisista taidoista mielenkiintonsa mukaan, sekä sen mukaan mitä taitoja hän ajattelee tarvitsevansa erilaisissa tilanteissa. Varautuja ei siis automaattisesti odota asioiden menevän aina pieleen tai odota maailmanloppua bunkkerissaan, vaan elää normaalia elämää avoimin silmin, mutta tiedostaen sen, että kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan.

Varautumisen ensimmäinen askel lähtee korvien välistä. Ensin pitää tiedostaa varautumisen tarve ja perustella se itselle. Kun huomaa varautumisen olevan järkevää alkaa miettiä mihin ja miten pitäisi varautua. Kannattaa aloittaa hyvin arkisista asioista ja miettiä asioita turvallisuuden kannalta sekä sellaisten tilanteiden varalta, jolloin esimerkiksi sähköt, kaasunjakelu, vedenjakelu tai lämmitys eivät toimi. Kun miettii näitä – alkaa ajattelemaan asioita varautumisen kannalta. 

Oma arki on saatava ensin kuntoon. Ensimmäinen asia, joka varautujalla tulee olla kunnossa on kotivara.