Missä valot?

 Ajelin tänään melkoisen sakeassa lumipyryssä töihin. Ihmetystä herätti se, että moottoritiellä yhdeksästä autosta kymmenestä takavalot eivät palaneet. En jaksa uskoa Suomen autokannan olevan NIIN heikolla tolalla ettei valot muka toimisi. Lisäksi vain muutamassa autossa paloi takasumuvalo, vaikka näkyvyys oli vain kymmeniä metrejä. Enemmän tuntuu olevan ongelma joko asenteessa tai sitten omaa autoa ei osata käyttää kunnolla. Ne valot kun pitää yleensä laittaa päälle, jotta ne toimivat. Kannattaa plärätä sitä auton manuaalia ja selvittää mistä valot saa päälle.

Tämä takavalottomuus aiheuttaa melkoisia vaaratilanteita, esimerkiksi kun tullaan liittymästä ja liitytään liikennevirtaan. Liittymästä tuleva ei yksinkertaisesti voi nähdä moottoritiellä kulkevaa autoa pyryn seasta. Juuri oli Kuopiossa iso ketjukolari. Liekkö siellä ollut valottomuus yhtenä syynä törmäyksiin liian suuren tilannenopeuden ja liian pienen turvavälin kanssa. Huonolla kelillä ei yksinkertaisesti voi ajaa normaalia rajoitustenmukaista nopeutta, vaikka miten olisi olevinaan kiire. Aamulla herätessään kannattaa vilkaista ulos ikkunasta. Sieltä se päivän sää selviää parhaiten.  Ajamiseen ja auton puhtaaksi rapsuttamiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa aina lähtiessä.

Tästä päästäänkin sitten toiseen asiaan. Auton putsaaminen lumesta ennen lähtöä on pieni teko, jolla lisää liikenneturvallisuutta sekä omalta että muiden osalta. Hanskan kokoisesta aukosta ulos tiiraminen ei ole paras mahdollinen toimintatapa. Ja auton katolta sekä takalasista olisi viisasta ottaa lumet, etteivät ne lennä sitten takana ajavan silmille. Aivan uskomatonta laiskuutta ja välinpitämättömyyttä autoilijoilta. Igluautoja ei kaivata liikenteeseen.

Mieluummin myöhässä perille kuin ei ollenkaan.

Katse jo tulevaan talveen

 Vaikka juuri olemme elämässä tämän talven loppua lämmityskauden osalta kannattaa jo tässä vaiheessa uhrata ajatuksia tulevaan talveen. Voi olla, että Ukrainan kriisin seurauksena tai pitkittyessä olemme energian saatavuuden ja hinnan suhteen aivan uudessa tilanteessa. Hinnat voivat nousta rajusti ja sähkön jakelua voidaan joutua rajoittamaan jos oikein huonosti käy.

Itse ainakin aion hankkia heti keväällä runsaasti polttopuita ensi talven varalle. Jos puut ostaa tuoreena, saa halvemmalla. Tosin ne eivät aivan ehdi kuivua käyttökuntoon vielä syksyksi. Siksi polttopuut kannattaa hommata aina hyvissä ajoin, ennakoiden. Hinnat polttopuissakin tulevat nousemaan rajusti kohonneiden kuljetuskustannusten takia. Eli jos omistat itse metsää, tai voit harventaa puustoa esimerkiksi kesämökiltä tai omalta tontilta, nyt on aika tehdä se. 

Omakotiasujien, ja miksei myös rivitaloyhtiöiden ja taloyhtiöiden ylipääänsä, kannattaa miettiä energiaomavaraisuuden lisäämistä aurinkopaneeleiden tai tuulivoiman avulla. Kaikki energia mitä saadaan ilmaiseksi kannattaa hyödyntää. Alkuinvestointi maksaa, mutta pitkällä juoksulla se maksaa itsensä takaisin.

Omaan talooni hankin aurinkopaneelit (10 kpl 325W paneeleja) puolitoista vuotta sitten. Nyt harkitsen kapasiteetin lisäämistä kuudella paneelilla ja mietin myös pienimuotoisen tuulivoimalan asennusta ja sen kustannustehokkuutta. Se projekti on vielä täysin alkuvaiheessa, mutta näillä sähkönhinnoilla kiinnostus kasvaa koko ajan enemmän. Täältä voisi joku alan firma saada referenssikohteen ja mainosta projektin etenemisestä.

Käytännössä energiansäästön suhteen olen jo tehnyt paljon omassa taloudessa. Energiasyöpöt kodinkoneet on vaihdettu aina uusimisen ollessa ajankohtaista uusiin sähköpiheihin malleihin. Samoin kaikki kodin valaistus toteutaan ledeillä. Myös laitteiden valmiusvirta katkaistaan yöksi jatkojohdon kytkimellä ja sähkön kulutus pyritään ohjaamaan halvempien tuntien ajalle. Minulla on siis pörssisähkösopimus. Myös ilmalämpöpumput on vaihdettu uusiin kun entiset olivat talon rakennusaikana asennettu  vuonna 2003. Ne sinänsä toimivat vielä kun ne vaihdettiin, mutta niiden teho alkoi olla jo melkoisen huono. Nyt tilalle onkin sitten vaihdettu tämän hetken huippumallit. Samoin lämminvesivaraaja meni uusiksi - tosin sekin vaihdettiin vielä toimivana 18 vuoden palveluksen jälkeen. En jäänyt odottamaan sitä kylmää suihkua joku kaunis aamu ... 

Kaikilla näillä olen saanut sähkönkulutuksen sähkölämmitteisessä parinsadan neliön talossa nyt reiluun 15 000 kWh vuosikulutukseen. Taloudessa on 4 henkeä ja koira. Talossa on myös teinityttöjä lutraamassa suihkussa. Kahta autoa lämmitetään talvisin kovemmilla pakkasilla ajastimilla.

Saunaan olen uusinut muutama vuosi sitten puukiukaan ja laitoin siihen myös vesisäiliön, jotta en ole riippuvainen pelkästään lämminvesivaraajasta. Sehän toimii silloin kuin sähkökin. Samalla varmistan sen, että aina on saatavilla vettä sähkökatkosten varalta. Vettä pitää tietenkin vaihtaa säiliössä säännöllisesti. 

Eli energiapuolen osalta olen tehnyt jo paljon uudistuksia. Luonnollisesti varavirtaa on myös saatavilla sähkökatkojen varalta. Erityisesti lämpimien kelien aikaan kylmäsäilytyksen turvaaminen on mielestäni tärkeää. Talvella pakkanen antaa pelivaraa. Ruuan valmistamiseen on useitakin varakeinoja; leivinuuni, grillikota, kaasugrilli, kiuas ja retkikeitinarmeija polttoaineineen.

Ensi kesänä ja syksynä pitää myös täydentää varastot marjojen ja sienien osalta. Ilmaista ruokaa kannattaa aina  hyödyntää. Järvet ovat myös täynnä kaloja hyödynnettäväksi. Jos on epävarmuutta esimerkiksi marjojen keräämisen ja käsittelyn suhteen, niin kannattaa käydä esimerkiksi Marttojen sivuilla. Sieltä löytyy paljon hyödyllistä tietoa hyvin moneen arkiseen asiaan.

Oman kotivaran suhteen en ole huolissani. Se on kyllä kunnossa ja sitä täydennetään säännöllisesti. Muistakaa täydentää kotivara myös kesämökeille.

  

Globaalitalouden kirous

Vuosi siten kirjoitin muutamia ajatuksia valtion omavaraisuudesta. Silloin korona oli ykkösaiheena kaikkien huulilla. Tänä keväänä virsi on vaihtunut Ukraina -lauluihin, vaikka koronakaan ei ole selätetty vielä. Ihmiset ovat kiinnostuneempia uudesta puheenaiheesta ja sen aiheuttamista ilmiöistä. Molemmat ovat toki tärkeitä ja ansaitsevat huomiomme.

Sekä koronavirus että Venäjän aloittama raukkamainen hyökkäyssota ovat molemmat paljastaneet vakavia puutteita Suomen huoltovarmuudesta. Perisyy on sama. Valtion omavaraisuuden puutteet ja oman paikallisen tuotannon puute. Suomesta on globalisaatiohuumassa viety tuotantoa halvempien tuotantokustannusten maihin. Nyt maksamme siitä kovaa hintaa kun tarvittavia tuotteita ja raaka-aineita ei olekaan saatavilla tai niiden loppuminen uhkaa. Olemme aivan liian riippuvaisia muiden maiden tuotteista. Mitä jos Kiinan tuotteiden saatavuus loppuu? Olemme silloin kirkkaan keltaisessa nesteessä kaulaamme myöten muiden valtioiden kanssa. Ei kannata kasata kaikkia munia samaan koriin.

Olen aina ollut globaalitaloutta vastaan. Ei ole mitään järkeä kuskata tuotteita ja raaka-aineita pitkin maailmaa jos niitä olisi saatavilla lähempääkin. Luonnon ja ilmaston kannalta on myös parempi turvautua lähialueiden resursseihin sikäli kun se on mahdollista. Jos kaikki toimisi kuin Stromsössä ongelmaa ei olisi. Kuitenkin aina tulee syystä tai toisesta häiriötilanteita, katastrofeja ja konflikteja, jotka sotkevat hyvät aikeet ja suunnitelman. Ihminen on pässi joka ei vaan ota opikseen mitään historiasta.

Ravinnon suhteen olemme Suomessa lähellä omavaraisuutta. Emme me oikeasti tarvitse läpi vuoden kaikkia maailman eksoottisia hedelmiä ja marjoja. Kotimaisilla tuotteilla on satokautensa ja silloin niitä tulee hyödyntää täysimääräisesti ja täydentää varastot talvea varten. Toki kotimaassa voidaan tuottaa tuotteita ympäri vuodenkin, kuten esimerkiksi vihanneksia ja kasviksia. Minusta ei ole järkevää, että joka lähikaupasta on saatavilla toiselta puolelta maailmaa rahdattuja mansikoita tai pensasmustikoita yms. ympäri vuoden. Eivätkä ne edes maistu yhtä hyviltä kuin kotimaiset. Meillä on järvet täynnä kaloja ja metsät täynnä marjoja ja sieniä, kunhan vain käymme hakemassa ne sieltä. Tosin tämänpäivän nuorille ei välttämättä ole enää tuttua käydä kalassa tai marjametsässä. Korona-aika kuitenkin on tuonut tähän luonnossa liikkumiseen ja luonnonantimien hyödyntämiseen nostetta. Hyvä niin.

Sähkö ja muu energia onkin sitten jonkinasteinen ongelma. Siinä emme ole omavaraisia, emmekä kaikilta osin ehkä tulekaan. Niin kauan kun automme liikkuvat fossiilisilla polttoaineilla olemme riippuvaisia tuonnista. Periaatteessa ajoneuvojen biopolttoaineita voisi tuottaa Suomessa, mutta siihen ei ole tahtoa eikä resursseja eikä myöskään tarvittavaa infrastruktuuria. Turvetuotannon alasajo on täysin järjetöntä tässä maailmantilanteessa. Suomen pitää tarkastella ylimitoitettuja ilmastotavoitteita kriittisesti ja purkaa Suomelle haitalliset päätökset. Suomen ilmastoteot ovat yksi itikan pieru Saharassa. Vasta kun suuret valtiot lähtevät tekemään asialle jotain on myös Suomen aika toimia.

Kotimaisia elinkeinoja pitää tukea niin että työn tekeminen ja tuotanto Suomessa muuttuu kannattavaksi. Tämä voi tarkoittaa kuluttajahintojen nousua, mutta myös uusia työpaikkoja ja investointeja. Maaseudulla on tilaa. Kaikkien ei tarvitse ängetä kultaiseen kolmioon etelään. 

Suomessa (muualla kuin etelässä) välimatkat ovat pitkiä ja ihmisten on päästävä liikkumaan kohtuuhinnalla. Yleensä se tarkoittaa omaa autoa, sillä julkinen liikenne on täällä periferiassa lähinnä historian kirjoista tuttu taru. Bussi, raitiovaunu, juna tai metro ei ole vaihtoehto liikkumiseen jos niitä ei ole. Niitä on vain suurissa kaupungeissa. Vähänkään päätien sivussa elävä tarvitsee oman kulkuvälineen. Muuten sohvalla makaaminen tulee kannattavammaksi ja se taas ei ole kenenkään etujen mukaista. Tähän liittyy polttoaineiden verotus. Se on saatava inhimilliselle tasolle, jotta ihmiset pystyvät liikkumaan asioilleen kohtuullisin kustannuksin. Tähän samaan kun lisätään Ukrainan sodan lieveilmiöt  yleisestä hintojen noususta, niin työnteko ei kohta enää kannata. Pienituloisilla ei ole varaan käydä töissä ja firmat tuskailevat kohonneiden kuljetuskustannusten kanssa. Palkat eivät tule nousemaan samassa suhteessa hintojen kanssa.

Ihanteellisesti tuottaisimme omiin autoihimme polttoaineen täällä itse. Sähköautot eivät ole mikään vaihtoehto maaseudulle. Sitä paitsi miten ratkaistaan se, jos kaikki haluavat ladata autonsa yhtäaikaa? Veikkaan, että sähköä ei ole riittävästi - eikä myöskään tien päällä latauspisteitä. Kukaan ei halua yöpyä "bensa-asemalla" tai jäädä odottelemaan tuntikausiksi omaa latausvuoroaan. Tappelu siitä syntyy. Biokaasu ja biodiesel voisivat tulla kysymykseen kotimaisina polttoaineina. Vetyautot ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Kaikista näistä puuttuu tarvittavan mittakaavan tuotanto ja infra kotimaassa. Eli tarjolla on nyt käytännössä vain tuontitavaraa eli fossiilisia polttoaineita. Kukaan ei halua palata häkäpönttöihin.

Oman maan teollisuustuotanto pitäisi saada myös monipuoliseksi, jotta pystyisimme tuottamaan täällä koneita, varaosia ja elektroniikkaa. Tässäkin tosin olemme suurelta osin tuonnin varassa raaka-aineiden osalta. Silti, pyrkimys mahdollisimman suureen omavaraisuuteen tulee olla tavoite. Kaikilta osin sitä ei saavuteta, mutta siihen suuntaan pitää ponnistella. Se, onko meillä tarpeeksi tekijöitä tähän onkin sitten enemmän makuuhuoneiden puolella ratkaistava ongelma.