Omavaraisuus on tavoittelemisen arvoinen asia olipa kyseessä valtiotaso tai yksilötaso. Kyse on lopulta arvovalinnoista ja siitä haluammeko edes täydelliseen omavaraisuuteen. Joka tapauksessa omavaraisuuden täydellinen saavuttaminen on erittäin haasteellista, ehkä jopa mahdotonta, molemmilla tasoilla.
Olemme tottuneet yltäkylläisyyteen. Pidämme tavaroiden, palveluiden ja elintarvikkeiden saatavuutta itsestäänselvyytenä. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Kaiken saatavuus vaatii paljon yhteistyötä ja toimivia yhteyksiä. Ihannetilanteessa saamme kaiken tarvitsemamme, mutta kuinka käy kriisitilanteissa?
Korona-aikaan tavaroiden saatavuus on pysynyt käytännössä ennallaan. Kaikki valtiot haluavat talouden rattaiden pyörivän. Tilanne olisi aivan toinen, mikäli kyseessä olisi sotilaallinen maailmanlaajuinen konflikti. Silloin omavaraisuuden merkitys korostuisi konkreettisesti. Toivottavasti emme ikinä joudu kokemaan sellaista tilannetta, mutta silti siihenkin kannattaa varautua. Tässä nimenomaan auttaa valtiotason mahdollisimman suuri omavaraisuus.
Olemassaolevia varautumisen rakenteita ei saa missään nimessä purkaa lyhytnäköisten säästötavoitteiden takia. Eikä myöskään siksi, että juuri sillä hetkellä ei koeta uhkakuvia edes mahdollisina. Kukaan ei kuvitellut ennen koronavirusta maailman muuttuvan niin radikaalisti niin lyhyessä ajassa. Viimeistään tästä pitää ottaa opiksi.
Varautuminen ja omavaraisuuden tavoittelu on valtion perustehtävä. Valtion tulee huolehtia kansalaisistaan. Siitä velvollisuudesta ei voi luistaa. Omavaraisuus ja varautuminen myös maksaa, mutta varautumattomuus se vasta maksaakin. Kansalaisten pitää pystyä luottamaan valtiovallan toimintakykyyn ja harkintaan, mutta meillä Suomessa se on horjunut koronatoimien takia. Luottamus pitää ansaita nopeilla päättäväisillä teoilla, ei vatuloinnilla. Nämä toimet ja lainsäädäntö pitää olla selvillä jo ennen kriisiä. Nyt ne eivät ole.
Valtiolla pitää olla riittävät varmuusvarannot erityisesti elintarvikkeiden, lääketarvikkeiden, polttoaineiden sekä sotilastarvikkeiden osalta. Kun kriisi on alkanut on myöhäistä toimia. Silloin yhteydet muualle voivat olla jo poikki ja parhaimmillaankin toimituksiin tulee viivettä.
Oma mielipiteeni on se, että valtiolla pitää olla vuodeksi kaikkia tarpeellisia tarvikkeita varastoituna. Se on kallista, mutta ei mahdotonta. Varannon olemassaolo ei tarkoita pelkkää varastointia. Varastojen pitää myös kiertää. Vanhat käytetään ensin ja uutta hankitaan tilalle. Ei se sen kummaisempaa ole. Samaa periaatetta käytetään kaupoissa ja kotivarassa.
Kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä pitää tukea kaikin keinoin omavaraisuuden lisäämiseksi. Kotimaisen tuotannon pitää kattaa kaikki keskeiset alueet: lääkkeet, sairaalatarvikkeet, elintarvikkeet, polttoaineet, sotilastarvikkeet.
Suomessa on osaamista ja koulutettua työvoimaa. Miksi maksaa muualle kun itsekin osattaisiin?
Keskustelua ja mielipiteitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asialliset kommentit julkaistaan.