Koronatilanne ja valmiuslaki

Edellisen postauksen jälkeen tilanne on muuttunut olennaisesti Suomessa. Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen olemme valmiustilassa, jossa valtiovallalla ja viranomaisilla on normaalia laajemmat oikeudet toimia yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi ja samalla tietenkin koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Minusta toimenpiteiden pitää olla nyt järeitä, ennen kuin virus pääsee leviämään hallitsemattomasti. Kansalaisten liikkumisen rajoittaminen on täysin perusteltua ja sitä pitää käyttää rohkeasti. Maan sisälle olisi hyvä asettaa liikkumisrajoituksia samoin kuin kaupunkien sisällekin. Näyttää siltä, että tähän suuntaan ollaan menossa, mutta nyt kannataisi toimia nopeasti.  

Rajojen sulkemisen olisi voinut tehdä jo aiemmin samoin kuin ulkomailta tulleiden ihmisten karanteeni olisi pitänyt tehdä tehokkaasti jo viikkoja sitten - heti kun ensimmäiset merkit viruksen rantautumisesta tulivat Eurooppaan. Ihmiset liikkuvat nykyisin paljon ja se nopeuttaa tautien leviämistä maailmanlaajuisesti.

Nyt voimassa oleva poikkeustila on voimassa huhtikuulle, mutta pahoin pelkään, että se ei riitä. Osa suomalaisista ei ota tätä uhkaa vieläkään tarpeeksi vakavasti. Ihmiset liikkuvat yhä liian paljon julkisilla paikoilla turhaan. Toivottavasti tämä muuttuu ennen kuin lähipiiriin tulee tautitapauksia tai pahimmillaan kuolemantapauksia. 

Tietoa ja teorioita taudin leviämisestä tulee monista eri lähteistä. Kaikki eivät välttämättä ole yhtä luotettavia. Jokaisella tiedon jakajalla on oma päämääränsä. Minä haluan saada ihmiset havahtumaan uhkan todellisuuteen ja reagoimaan siihen riittävällä vakavuudella. Vähättely on pahinta mitä nyt voi tehdä. Asia pitää ottaa todesta, mutta ei panikoida. Turhia riskejä tulee välttää samoin turhaa liikkumista, jos halutaan saada tilanne hallintaan. Viranomaisilla on nyt suuret valtuudet, ja toivottavasti niitä käytetään mieluummin liian herkästi kuin säästellen.

Ja koululaiset, ottakaa etäopetus vakavasti. Minusta sen aikana ei ole asiaa päiväsaikaan kaupungille ja ostoskeskuksiin - eikä myöskään kavereiden luokse. Sähköisesti voi pitää yhteyttä ja kaupoissa käynti ei yleensä ole välttämätöntä. 

Tämä on vakava isku talouselämälle, mutta mieluummin tehokas isku nyt kuin kuukausiksi pitkittyvä kriisi. Monet kotitaloudet tulevat kärsimään tulojen pienentyessä. Maailmaa tullaan katsomaan tämän kriisin jälkeen eri silmin ja uskon sillä olevan suuria pitkäaikaisia globaaleja vaikutuksia. Ehkä viimein vanha kunnon omavaraisuus saa taas ansaitsemansa arvon. Kaikkea ei tarvitse ostaa ulkomailta, vaikka halvemmalla saisikin.

Toistaiseksi emme ole kokeneet pulaa tavaroista, mutta sekin hetki voi tulla, varsinkin ulkomaisten tuotteiden osalta. Siihenkin kannattaa varautua - ei hamstraten vaan harkiten. Eletään nyt päivä kerrallaan ja katsotaan miten tilanne taas kehittyy.

Niin, ja muistakaa pestä käsiänne ahkerasti.

Avaako koronavirus ihmisten silmät?

Olisiko nyt menossa tapahtumaketju, joka saisi suuret massatkin tajuamaan varautumisen mielekkyyden? Viime kuukausien ajan olemme saaneet seurata koronaviruksen jylläämistä maailmalla. Aluksi se tuntui kaukaiselta vain muita koskettavalta tapaukselta, mutta viimeistään viruksen rantautuminen Eurooppaan alkoi vaikuttamaan ihmisten jokapäiväiseen elämään myös täällä pohjolan perukoilla. Siihen asti olimme ja elimme kuin lintukodossa.

On ollut mielenkiintoista seurata kuinka nopeasti tapahtumat ovat edenneet.  Reagointi asiaan alkoi täällä Suomessa todenteolla vasta muutamia päiviä sitten kun Suomessa todettiin ensimmäiset altistuneet. Herää kysymys miksi tähän ei puututtu jo aiemmin? Vasta Italian tapausten jälkeen täällä herättiin poliittisella tasolla tekemään jotain asian eteen. Viruksen tänne saapumista emme varmasti olisi pystyneet estämään, mutta ehkä kuitenkin hidastamaan sen tuloa.

Viimeiset pari päivää ovat olleet kaupoissa yhtä sirkusta. Hyllyt tyhjenevät tietyistä tuoteryhmistä ja ihmisten varautumisen symboliksi on noussut vessapaperi. Sitä hamstrataan nyt toden teolla. Eipähän tule hätä käteen.

Ehkä omakohtaisen varautumisen merkitykseen ja kotivaran ylläpitämiseen olisi voinut herätä jo aiemmin, ennen tätä suurta ryysistä. Tästä huolimatta osa ihmisistä ajattelee edelleen kaiken tämän olevan vain "tavallista flunssaa" joita tulee ja menee. Se heijastuu myös asenteissa. Nettipalstojen mielipidekirjoituksissa paistaa välinpitämättömyys ja vähättely. Osalla se heijastuu myös käytännön asteella kun ei välitetä karanteenisuosituksista, vaan juostaan kylillä entiseen malliin. Edesvastuutonta ja omahyväistä toimintaa.

Viruksen uhkaa ei pidä myöskään liioitella, sillä se lietsoo paniikkimielialaa, jota jo nyt todistamme kauppojen tyhjiä hyllyjä katsellessamme. Samoin tiedotusvälineissä virusasiaa tulee joka tuutista. Viruksesta on tullut toisille myös rahanteon väline. Lehdet myyvät hyvin ja netissä riittää klikkauksia. Toisaalta me emme tiedä viruksen todellista levinneisyyttä ja vaikutusta kuin todettujen tautitapausten perusteella. Totuutta on voitu kaunistella.

Tällä viruksella on todella suuri vaikutus maailmanlaajuisesti. Tuntuu siltä, että sen terveysvaikutukset ovat pienemmät kuin taloudelliset vaikutukset. Tietenkin jokainen kuolemantapaus on liikaa. Emme ole vielä edes siinä tilanteessa, että viruksen vaikutus näkyy toden teolla maailmantaloudessa. Pörssikurssit ovat kyllä jo laskeneet, mutta luultavasti tämä on vasta alkusoittoa kaikkine heijastusvaikutuksineen. Jossain vaiheessa tavaroista voi tulla pulaa. Paljon riippuu myös siitä miten virus saadaan hallintaan, tai saadaanko siihen toimiva rokote.

Eli vaikutuksia on ja lisää on luvassa. Mitä tästä voisi oppia jo tässä vaiheessa? Ainakin sen, että uhkiin kannattaa reagoida nopeasti valtiollisella tasolla. Rajat kannattaa laittaa kiinni nopeasti ja rajoittaa matkustamista. Maahan tulevat kannattaa laittaa karanteeniin herkemmin. Ja karanteenin pitää olla sellainen, jolla on jotain merkitystä.

Ihmisten kannattaa ylläpitää jatkuvasti omaa kotivaraansa. Jokainen voi itse päättää kuinka pitkäksi aikaa haluaa varautua. Suomen viranomaissuositus on tällä hetkellä 72h, eli kolme vuorokautta. Minusta se on liian lyhyt aika. Jos koko perhe sairastuu, tai joutuu karanteeniin tms. kolme päivää on todella lyhyt aika. Tavallinen flunssa tai vatsatautikin voi kestää helposti sen aikaa.

Kehottaisin jokaista perhettä testaamaan oman varautumisen tason helpolla testillä. Sammuttakaa kodista sähköt perjantaina ja laittakaa ne päälle vasta sunnuntai-iltana. Luultavasti siinä vaiheessa jotain ajateltavaa  ja parannettavaa on jo ilmaantunut.

Tietoa koronaviruksesta kannattaa etsiä monesta eri lähteestä ja katsoa esimerkiksi WHO:n sivut:

https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019

sekä kotimaasta esimerkiksi THL:n sivuilta:

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19

Miksi varautua?

Tämän päivän lehdessä on yksi hyvin konkreettinen syy siihen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005633034.html

Kemikaalijuna on kellahtanut kyljelleen ja vaarallista nestettä valuu maahan. Neste on herkästi syttyvää ja suuremman katastrofin ainekset ovat kirjaimellisesti ilmassa.

Sitten entä jos skenaarioon. Entä jos tämä neste syttyy tuleen? Siitä todennäköisesti leviää myrkyllisiä kaasuja tuulen mukana. Onneksi tämä vahinko sattui harvaan asutulla alueella. Mitä jos sama tapahtuisi jonkun kaupungin keskustassa? Silloin voisi olla tilanne, jossa asukkaat evakuoitaisiin tai jouduttaisiin pelastautumaan sisätiloihin. Olisitko valmis viettämään sen ajan turvallisesti sisällä nälkää ja janoa kärsimättä? Onko sinulla kotivara? Onko se riittävän laaja ja monipuolinen? Olisitko valmis evakuointiin ja olisiko sinulla valmius lähteä esimerkiksi puolessa tunnissa tai lyhyemmässä ajassa? 

Uskon, että liian moni joutuu toteamaan olevansa valmistautumaton tämänkaltaisiin tilanteisiin Eihän sellaisten pitäisi olla edes mahdollisia nyky-yhteiskunnassa. Mutta kuten nähdään, niin kaikkea voi tapahtua. Nyt on kuitenkin onni matkassa, ainakin toistaiseksi. Tätä kirjoittaessa tilanne on vielä  päällä ja riskit suuronnettomuuteen ovat edelleen olemassa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Mahla

On taas se aika keväästä kun lumet sulavat ja mahla-aika alkaa. Koivun mahla on terveellistä juotavaa, vaikka suoraan puusta, mutta helpointa on valuttaa sitä keräysastiaan. Tähän on olemassa erilaisia tapoja. Tarvitset joko oman koivun tai maanomistajan luvan mahlan keräämiseen, sillä se ei ole jokamiehenoikeus. 

Valitse sopiva koivu, joka on noin 20 cm leveä rinnan korkeudelta. Poraa 3-5 cm syvä reikä yläviistoon puuhun. Reiän halkaisija on noin 1 cm. Laita reikään sopiva letku ja yhdistä se keräysastiaan. Sijoita keräysastia varjon puolelle ja jos mahdollista ympäröi se lumella. Tämä parantaa mahlan säilyvyyttä. Keräysastian voi myös upottaa maahan, ei tietenkään kokonaan, mutta osittain. Muista tyhjentää keräysastia tarpeeksi usein ja pese se myös. Samalla siivilöi mahla. Reikää ei tarvitse tukkia, sillä terve puu osaa tukkia sen itsekin. Samasta koivusta voi ottaa myös seuraavana vuonna.

Toinen tapa kerätä mahlaa on kerätä sitä oksista. Silloin oksien päät leikataan pois ja yhdistetään keräysastiaan - pulloon tai muovipussiin. Näin saatava mahlan määrä on huomattavasti pienempi kuin rungosta kerättäessä. Allaoleva kuva on tästä harvinaisemmasta tavasta kerätä mahlaa.

Mahlaa on kerätty myös kaadetuista puista, jolloin kantoon on koverrettu keräyskuppi. Tätä voi käyttää lähinnä jos puu kaadetaan muutenkin. Tapa ei ole kaikista hygieenisin.

Kaikissa tavoissa hygieniasta on huolehdittava. Välineiden on oltava puhtaita. Mahla ei myöskään säily hyvin. Jääkaapissa vain päivän tai pari. Mahlaa voi kuitenkin pakastaa, joskin maku voi muuttua. Keräysastia kannattaa suojata siten, ettei mahlasta tule lihakeittoa. Eli ei päästetä sinne kutsumattomia vieraita, vaan suojataan astian suu hyvin.

Mahlaa voi käyttää sellaisenaan juotavaksi tai ruuanlaitossa veden asemasta tai leivonnassa. Siitä voi myös keittää siirappia. Paras keräysaika on huhti-toukokuussa kun maassa on vielä osittain lunta ja ulkolämpötila on hieman plussan puolella.

Kannattaa kokeilla.

Mehiläistarhaus ja hunaja

Miksi hunaja on varautujan kannalta hyvä tuote?

Hunaja on yksi maapallon ravitsevimmista, terveellisimmistä ja puhtaimmista tuotteista. Se sisältää monenlaisia sokereita, hivenaineita ja vitamiineja. Hedelmähappojen ansiosta hunajaa voidaan pitää myös luonnonmukaisena säilöntäaineena. Juuri mitkään bakteerit eivät elä hunajassa, ja siksi sitä voi säilyttää huoneenlämmössäkin lähes loputtomiin.

Suomalainen hunaja on yleensä vaaleaa, jähmeää monikukkahunajaa. Hunaja voi myös olla aivan juoksevaa ja siirappimaista tai vaaleaa ja kovaa. Jos suomalainen hunajatuote on saanut joutsenlippumerkin, tuotteessa käytetyn hunajan laatuvaatimukset ovat korkeammat kuin EU-direktiivit edellyttäisivät.

Suomessa mehiläistenhoito ja hunajanvalmistus antavat toimeentulon noin 100–200 hoitajalle. Luonnossa mehiläiset pesivät esimerkiksi ontoissa puissa, mutta tarhauksessa käytetään valmistettuja pesiä, joissa kennot eli vahakakut riippuvat tukien varassa. Kennot voi nostaa hunajan keruuta varten pesästä ulos.

Pesät pidetään ulkona myös Suomen talvessa, ja pesän lämpötila pysyy silti noin 20 asteen tuntumassa. Tarhamehiläiset tarvitsevat talvella ja sateisilla keleillä lisäravintoa, kuten sokeriliuosta, koska ihmiset vievät niiden varsinaisen talviravinnon: hunajan.

Mehiläiset keräävät hunajaa noin kahdeksan tuntia päivässä muutaman kilometrin säteellä pesästä. Ne varastoivat hunajan kennoihin, jotka ne peittävät vahakansilla. Hunajaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraan kennosta. Yleensä hunaja kuitenkin kerätään niin, että vahakannet kuoritaan kennojen päältä ja hunajakennot laitetaan niin sanottuun linkoon, jossa hunaja erottuu kennoista.

Keskimääräinen sato yhdestä pesästä on vuodessa noin 30 kiloa, mutta jopa sataan kiloon on mahdollista päästä. Sato kerätään Suomessa muutaman viikon aikana juhannukselta alkaen. Mehiläiskuningatar eli emo elää noin viisi vuotta, ja pesän tuottavuus laskee emon vanhetessa.

Lisätietoja mehiläisten kasvatuksesta ja hunajan valmistuksesta saa Suomen Mehiläishoitajain Liitolta ja muilta, kuntakohtaisilta yhdistyksiltä. Ne järjestävät myös säännöllisesti mehiläisten hoitokursseja ja julkaisevat erilaisia aineistoja ja oppaita. Paljon tietoa löytyy myös internetistä muun muassa osoitteesta www.hunaja.net

Koiran kotivara

Ihmisen paras ystävä on hyvä huomioida myös kotivarassa. Näitä kaikenkarvaisia kavereita on Suomessa yli 600 000. Yleensä koiran kotivara on hankittu jo sen kummemmin tiedostamatta asiaa. Harvat käyvät ostamassa koiranruokaa päivän tai pari kerrallaan. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. 

Koiran ruokintatapoja on useita, ja lisäksi myös koirilla on erityisruokavalioita. Osa syöttää raakaruokaa, osa kuivaruokaa, osa samaa ruokaa kuin muutenkin perheessä syödään. Suurin osa koirista syö kuivaruokaa, seuraavaksi eniten syödään raakaruokaa ja sitten tulee kotiruoka. Vain pieni osa koirista syö purkkiruokaa.

Kuivaruoka on vaivaton tapa ruokkia koira. Käyt vain ostamassa ison säkin valitsemasi merkin kuivaruokaa ja annostelet siitä tarvittavat annokset. Merkin ratkaisee joko kukkaro, tai se mikä ruoka sopii koiralle. Koiran koko ratkaisee annoskoon ja säkin riittävyyden. Yleensä kuitenkin puhutaan viikkojen tai muutaman kuukauden riittävyydestä. Kuivaruuan lisäksi koira saa usein tuoreita makupaloja kuten esimerkiksi juustoa, leipää, lihaa tai makkaraa - tai sitten valmiita kaupasta ostettuja makupaloja. Itse ostan ruuat 15kg säkeissä pystykorvalleni ja ruoka riittää helposti pariksi kuukaudeksi. En itseasiassa ole mitannut tarkkaan. Yleensä käyn ostamassa uuden säkin kun ruokaa on vielä parin-kolmen viikon tarpeiksi. Kuivaruoka on hyvä vaihtoehto koiran kotivaraan.

Raakaruuan suhteen tilanne on hieman haastavampi. Tässäkin tapauksessa kannattaa aina tehdä ruokaa pidemmän ajan tarpeisiin. Ruokaa voi myös pakastaa ja sulattaa tarpeen mukaan, mutta se vie tietenkin tilaa omilta elintarvikkeilta, ellei sitten ole hommannut tähän tarkoitukseen omaa pakastinta. Pitkän sähkökatkon sattuessa virran saaminen pakastimeen asettaa omat haasteensa, riippuen omasta varautumisen tasosta.

Kotiruuan syöttäminen koiralle on kolmanneksi yleisin ruokintatapa ja sen avulla voi pienentää kodin ruokahävikkiä. Joten siinä mielessä se on hyvin ekolologinen tapa. Tässä kuitenkin pitää muistaa, että kaikki ruoka-aineet eivät sovellu koiralle (sipuli, viinirypäleet tms.)

Pienin osuus ruokinnasta on purkkiruualla. Kotivaran kannalta se on hyvä vaihtoehto säilyvyyden kannalta. Se ei välttämättä ole edullinen vaihtoehto.

Ruoka ei kuitenkaan ole kuin osa kotivaraa. Sen lisäksi tarvitaa vettä. Oma keskikokoinen koirani juo noin litran päivässä, mutta isompi koira juo luonnollisesti enemmän. Tämä pitää ottaa huomioon kotivaran vesimäärässä ihmisille varatun veden lisäksi.

Muita koiran kotivaraan kuuluvia tarvikkeita ovat esimerkiksi ensiapuvälineet, jotka ovat suurelta osin samoja kuin ihmisillä. Koirakin voi tarvita säännöllisiä lääkkeitä, joten niitäkin on hyvä olla varastossa. Enemmän aiheesta voi lukea mm. Suomalaisesta Selviytymisoppaasta tai alan kirjallisuudesta.

Liikenneonnettomuus

Tänä aamuna oli täällä Pohjois-Karjalassa todellinen pääkallokeli. Yöllä oli muutama aste pakkasta ja uutta lunta satoi vielä aamulla tehden tienpinnat todella liukkaaksi. Pöllyävä lumi teki näkemisen ja näkymisen haasteelliseksi. Osa autoista älysi onneksi käyttää takasumuvaloa. 

Ajellessani töihin ohitustien rampilta tuli perässä paloauto pillit ja sireenit päällä. Tämä auto pääsi puikkelehtimaan rampista eteenpäin ja liikennevaloista myös. Toinen perässä ajava paloauto ei ollut yhtä onnekas. Se juuttui ramppiin noin minuutiksi, koska autot eivät väistäneet sitä! Vasta liikennevalojen vaihduttua vihreäksi paloauto pääsi jatkamaan matkaa.

Eli homma ei mennyt kuin elokuvissa. Jäin miettimään jo siinä tilanteessa, että voivatko ihmiset todella olla noin typeriä. Autoja olisi voinut siirtää sivuun niin, että hälytysajossa oleva paloauto olisi päässyt jatkamaan matkaa kohteeseen. Vieressä olevan auton nainen näytti olevan kiinnostunut enemmän meikistään kuin siitä mitä ympärillä tapahtui. Kannattaa ajatella, että joskus hälytysajoneuvot voivat olla menossa oman läheisesi avuksi. Väistäisitkö silloin?

5 minuuttia tästä saavuin perille ja näin ikkunasta paikan, jonne paloautot olivat olleet matkalla. Allaoleva kuva on aidosta tilanteesta. Huomisesta lehdestä sitten luetaan miten tilanteessa on käynyt. Toivottavasti henkilövahingoilta vältyttiin.

Kuitenkin autoilijoiden käytös rampilla jäi mietityttämään. Miksi ihmiset eivät väistäneet? Tilaa toki oli rajoitetusti, mutta myös pientareelle olisi voinut ajaa ja saada paloauton mentävä väylä auki. Olisiko valoissa ensimmäisenä olevan auton pitänyt väistää punaisista valoista huolimatta esimerkiksi oikealle - pientareelle? Mitä sanoo tieliikennelaki ja toisaalta se, että hätä ei lue lakia. Itse olisin väistänyt oikealle pientareelle ja ehkä joutunut ajamaan ylimääräiset 500 metriä seuraavasta risteyksestä takaisin omalle reitille. Entä jos tilanteen takia joku pääsi hengestään? Sitähän toki rampilla olevat eivät voi tietää, mutta kyllä minä ainakin väistän aina hälytysajoneuvoa jos se vain suinkin on mahdollista. 

Toinen aprikoinnin kohde on se, että kuinka nopeasti kelin liukkaus voi unohtua. Aamulla ei voi olla niin kiire, että riskeeraa perille pääsemisen kiireen tai edellispäivän muistikuvan perusteella. Takatalvikin voi siis yllättää autoilijat kuten ensilumetkin. Outo on ihmismieli. Pari tuntia tästä eteenpäin päivä muuttui aurinkoiseksi ja lämpöasteille. Nyt tiet ovat sulana ja hyvässä kunnossa. Mikä on taas huomisaamun tilanne? Kannattaisiko vilkaista illalla säätiedote ja herätä aamulla varttia aiemmin?

Heikoilla jäillä

Kevät tulee - jäät heikkenevät

Yksi kevään saapumiseen ja säiden lämpiämiseen liittyvä ilmiö on jäiden heikentyminen sekä merialueilla että sisävesillä. Silloin on siis aika olla varovainen jäillä liikuttaessa. Jäille ei kannata lähteä yksin – tai jos lähtee, esimerkiksi pilkille, niin kannattaa mennä sellaiselle paikalle, jossa on myös muita huutoetäisyydellä. Autoon kannattaa myös varata lämpimiä vaihtovaatteita.

Jäätilanteen voi tarkistaa linkin takaa.

Jäät voivat olla heikkoja:

• jokien ja ojien suilla
• kanavissa ja kapeikoissa
• siltojen alla
• saarien ja karikkojen lähellä
• virtaavissat paikoissa
• järvessä olevien lähteiden läheisyydessä
• laivaväylillä
• kaislikoissa
• tehtaiden ja voimaloiden läheisyydessä
• jäällä olevat tummat tai keltaiset kohdat ovat myös vaaran merkkejä
• Tuore juuri satanut lumi voi peittää vaaralliset paikat näkymättömiin
• 
  

Jäille ei kannata lähteä ilman asianmukaisia turvavarusteita. Ainakin nämä kannattaa olla mukana jokaisella:

• jäänaskalit, joiden avulla voi kiivetä pois avannosta
• keppi, jolla voi koetella jään kestävyyttä
• kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna
• (matkapuhelinkin kannattaa pakata vesitiiviisti)
• Myös pelastautumispukuun voi investoida. Kovasta hankintahinnasta (useita satoja euroja) huolimatta se voi olla halpa henkivakuutus. Kelluntapuvun huono puoli on siinä, että se kastuu sisäpuolelta, vaikka pitääkin pinnalla. Kelluntapuku on siis eri asia kuin pelastautumispuku.

Jos jäällä on useita henkilöitä, niin ainakin yhden kannattaa kuljettaa edellisten varusteiden lisäksi myös heittoköyttä, jolla saadaan pelastettua jäihin pudonnut henkilö helpommin vedestä. Avun antajan ei kannata mennä avannon reunalle, vaan auttaa jäihin pudonnutta hieman kauempaa ojentamalla pitkä keppi, köysi, kaulaliina tms. välineeksi, jolla voi vetää henkilö pois avannosta.

Mitä teen jos putoan jäihin?

1. Levitä välittömästi kätesi  kun olet putoamassa jäihin. Tämä vähentää riskiä joutua kokonaan veden alle.
2. Pysy rauhallisena, mutta huuda apua.
3. Pyri nousemaan tulosuuntaasi jäänaskalien avulla. Puukkokin voi auttaa, jos jäänaskaleita ei ole. Ilman jäänaskaleita nousu voi olla työlästä. Potki jaloilla apua ja pyri vaaka-asentoon.
4. Vedä itsesi jään reunalle makuulle ja kieri tulosuuntaasi. Jää kestää paremmin kun paino jakaantuu isommalle alalle.
5. Nouse kontalleen ja vasta sitten pystyyn  kun jää varmasti kestää.
6. Poistu tulosuuntaasi
7. Vaihda kuivat vaatteen mahdollisimman nopeasti kun olet varmasti turvassa ja hakeudu lämpimään.

Jos olet talvivaelluksella eräsukset jalassa, niin aukaise suksien siteet ja muista avata myös rinkan lantiovyö jäällä liikuttaessa. Jos mahdollista, älä liiku yksin. Veteen pudotessa rinkka voi hörpätä itsensä täyteen vettä, jolloin se pitää saada nopeasti pois selästä, samoin sukset pitää saada potkaistua nopeasti pois jaloista. Suksisauvoja voi käyttää jäänaskaleina kun ottaa kiinni somman yläpuolelta. Sauvojen hihnat eivät saa olla kiinni käsissä.

Sinisen valon kirous

Valo on askarruttanut mieltä viime aikoina ja useampaan otteeseen olen törmännyt eri lähteissä sinisen valon joko todettuihin tai mahdollisiin haittavaikutuksiin. Oikeastaan tämä pohdinta on luontevaa jatkoa edelliseen aurinkolasipostaukseen.

Luonnollisesti sininen valo tulee auringosta, joka virkistää kehoamme. Sitten aurinko painuu mailleen omia aikojaan ja altistus lakkaa. Siihen ihminen on sopeutunut aikojen saatossa. Siitä huolimatta silmien suojaaminen auringon valolta kannattaa haittavaikutusten minimoimiseksi.

Led -teknologia toi tullessaan sinisen valon määrän lisääntymisen luontaisen auringonvalon lisäksi. Tätä emme ole vielä tiedostaneet yleisesti. Vietämme suuren osan ajastamme näyttöpäätteiden, matkapuhelinten ja led-valojen vaikutuksessa. Kuinka tämä vaikuttaa silmiemme ja koko kehon terveyteen? Asiaa on tutkittu vielä varsin vähän. Se on kuitenkin selvää, että sininen valo on  siinä mielessä haitallista ja voi johtaa sekä silmien että muun kehon toiminnan muutoksiin. Vaikutuksen määrän ja laadun tieteellinen arviointi on kuitenkin vielä kesken.

Kännyköiden, tablettien ja tietokoneiden räplääminen ja näyttöjen sekä led- televisioiden tuijottaminen lisäävät huomattavasti sinisen valon määrää jolle altistumme. Parin viime vuoden aikana on tullut saataville sovelluksia, joiden avulla sinisen valon määrää voi säätää ja suodattaa esimerkiksi auringonnousun ja -laskun mukaiseksi. Näiden laitteiden myöhäinen käyttö siirtää unirytmiä myöhemmäksi kun elimistö luulee katsovansa päivänvaloa.

Myös led-valaistuksen yleistyminen tai käytännössä niiden käyttöön pakottaminen, kun hehkulamput on julistettu pannaan, on lisännyt sinivaloaltistustamme. Joissakin lähteissä on pelätty kirkkaiden ledien tuijottamisen vaurioittavan silmänpohjia.

Sininen valo vaikuttaa siis silmiin niitä rappeuttavasti. Yhteisvaikutus auringosta saatavan sinisen valon ja "keinovalon" kanssa siis lisää riskiä esimerkiksi silmänpohjarappeumaan. Tämän lisäksi sininen valo vaikuttaa unirytmiin. Eli mitä myöhempään illalla altistumme siniselle valolle, sitä myöhemmin nukahdamme. Tämä kierre voi kertautua vakavampina unihäiriöinä ja sitä kautta lisätä muitakin riskejä onnettomuuksiin ja myös mielenterveyttä vaarantaen. Tosin osa tutkijoista ei pidä näytöistä saatavaa sinistä valoa suurena riskinä ainakaan silmien terveydelle. Sininen valo voi kuitenkin estää melatoniinin tuotantoa aivoissa. Tämä aiheuttaa univaikeuksia. Itse olen taipuvainen uskomaan tähän, sillä kuka muistaa, että ennen älypuhelimia olisi ollut kaupat ja apteekit pullollaan melatoniinivalmisteita?

Tästä on löytynyt markkinarakoa esimerkiksi optikoille, jotka ovat alkaneet kaupitella sinisen valon suodattamista silmälasien pinnoitteen avulla. Kännykoille ja tableteille on ollut jo jonkin aikaa sovelluksia sinisen valon suodattamiseen. Nyt tämä ominaisuus on myös otettu käyttöjärjestelmiin valinnaiseksi ominaisuudeksi ainakin joidenkin valmistajien tuotteisiin. 

Kynttilöiden valo on hyvä silmille, siihen elimistömme on sopeutunut. Kunhan ei polta myrkkyjä sisältäviä kynttilöitä ... Ehkäpä siinä on seuraavan jutun juurta.

Aurinkolasit

Aurinkolasien tarpeellisuus

Siristelin silmiä käydessäni postilaatikolla kirkkaassa auringonpaisteessa ja aloin siinä pohtia samalla aurinkolasien merkitystä terveydelliseltä kannalta. Onko niistä jotain oikeaa hyötyä? Tai onko jotain haittaa, jos niitä ei käytä?

Omakohtaisesti olen ainakin huomannut, että jos joutuu siristelemään silmiä vähänkään pitempään niin tulee helposti päänsärkyä, mutta onko vielä jotain muuta miten aurinkolasien puute vaikuttaa? Kyselin asiaa pikaisesti Herra Googlelta ja kyllähän sieltä tietoa löytyy jonkin verran. Yllättävää oli se, että aurinkolasien merkitystä ei ole tutkittu kovinkaan paljoa tieteellisesti.

UV-säteily

Se tiedetään, että auringon ultraviolettisäteily on runsaampaa ja vaarallista varsinkin kun mennään Välimeren korkeudelle ja lähemmäs päiväntasaajaa. Meillä Suomessa UV -säteily ei ole niin voimakasta kuin siellä, mutta esimerkiksi keväthangilla, rannalla ja vesillä ollessa säteilyä heijastuu vedestä tai lumesta. Ja onhan se otsonikerros ohentunut ja sitä kautta UV -säteilyä tulee tännekin enemmän.

Pienet lyhytaikaiset annokset UV -säteilyä ovat hyvä asia, saahan siitä D-vitamiinia, mutta jos ihonsa kärventää, niin se aiheuttaa ihon ja myös silmien palamista. Iho myös vanhenee nopeammin. Kirkas auringonvalo voi aiheuttaa lumisokeutta, jolloin silmän sarveiskalvo vaurioituu ja aiheuttaa tulehduksen. Se kuitenkin paranee parissa vuorokaudessa.

UV-säteilyllä on myös pitkäkestoisempia haittavaikutuksia, jotka tulevat esille vasta vuosien altistuksen jälkeen iän mukana. UV -säteily nopeuttaa kaihin kehittymistä ja myötävaikuttaa silmänpohjan ikärappeuman synnyssä. Lisäksi UV -säteily vaurioittaa soluja. Sitä kautta se voi lisätä ihosyövän riskiä ja ihosyöpä voi tulla myös silmään.

Eli näyttäisi siltä, että silmät kannattaa suojata aurinkolaseilla. Jo pelkkä lippahattu auttaa, samoin tavalliset silmälasitkin, mutta aurinkolasit täydentävät UV -suojaa. On myös miellyttävämpää olla kun ei tarvitse siristellä silmiä.

Millaiset aurinkolasit?

Halvatkin aurinkolasit voivat antaa hyvän suojan. Kannattaa katsoa, että niissä on CE -merkintä ja UV 100% tai UV 400 merkintä, jolloin ne antavat täyden suojan UV -säteilyä vastaan. Polarisoidut aurinkolasit suodattavat pois joko pysty tai vaakasuuntaiset säteet ja ovat hyvät varsinkin vesillä ja lumen äärellä. Aurinkolaseja saa myös vahvuuksilla, jolloin ei tarvitse viritelmiä silmälasien päälle. On myös fotokromaattisia laseja, jotka tummuvat viiveellä auringonvalon määrän mukaan. Ne eivät kuitenkaan toimi autossa, sillä tuulilasi suodattaa UV-säteilyn ja fotokromaattiset lasit eivät tummu silloin.